Asiaton.

En oo kirjoittanut pitkään aikaan. Ei ole ollut asiaa. En ole jaksanut. Oon vaan puhunut ystäville, ei ole riittänyt tekstiä, jota kirjoittaa ylös.

Oltiin lasten kanssa etelässä viiden päivän minilomalla. Lomaa se ei tosin juurikaan ollut, kun oli niin paljon menoja ja ihmisiä, joita tavata. Mutta oli ihanaa. Nyt ahdistaa, kun en tiedä, milloin ehitään seuraavan kerran sinne. Varmaan joskus jouluna. En tiedä. Luulen kyllä, että joulukaan ei ole joulu tänä vuonna. On niin erilaista kuin aikaisempina jouluina.

Oon aivan toivottoman ihastunut siihen yhteen tyyppiin. Menisin vaikka naimisiin sen kanssa huomenna. Tavattiin, kun olin etelässä, ja oli ihanaa. Mua ärsyttää ja suututtaa ja vituttaa ja kaikkea. Miks mun pitää aina mennä siihen samaan halpaan? Se hyvin suoraan antoi rivien välistä ymmärtää, että mulla ei ole mitään mahiksia mihinkään enempään, joten miks ihmeessä mä vaan ootan, että se ottais yhteyttä? Ja miks sen pitää olla niin kiva tyyppi ja miks sen kanssa piti olla niin kivaa, että haluaisin jotain enemmän? Vittu. No ei se auta ku nuolla haavat, nostaa pää pystyyn ja keskittyä johonkin muuhun. Niin paljon helpommin vaan sanottu kuin tehty. Vittu.

Yksi ihan paras ystävä oli sitä mieltä, että mä oon ihan hukassa elämässäni. Oon samaa mieltä. Ja että mun pitäis hankkia joku suunta elämälleni. Oon samaa mieltä. Tämä ihana ystävä sanoi, että mun pitää kirjoittaa mun gradu ja jotta se ois helpompaa, mun pitää lähettää sille uutta matskua joka toinen perjantai syyskuun alusta alkaen. Jos ei ole uutta matskua, niin sitten pitää kirjoittaa, miksi ei ole. Alan siis kirjoittaa gradua tuossa muutaman viikon kuluttua, kunhan uusi lukukausi alkaa. Uskomatonta. Ehkä kehitän siitä sitä tyhjiön täytettä, ja se saa mut unohtamaan paskat miehet ja paskat päivät. Ensi keväänä mulla pitäis sitten olla gradu valmis. Hurjaa. Ja ystäväni sanoi olevansa todella veemäinen ämmä ja loukkaantuvansa pahasti, jos sitä tekstiä ei tule joka toinen perjantai. Mistä mulle on siunaantunut tällaisia ihania ystäviä; mitä hyvää mä muka olen tehnyt ansaitakseni tuollaisia ystäviä, tuollaista tukea?

En ole vieläkään itkenyt. Äsken yritin, kun vitutti niin paljon, mutta ei siitä mitään tullut. Mihinköhän ne kaikki paskat olot on patoutunu ja mitä tapahtuu, kun ne pääsee ulos?