Ihastunut.

Siis voi älytön tätä tunnetta. En edes tiennyt, että näin voi tuntea. Tuntea jotain positiivista niin paljon, että oksettaa. Että ei pysty syömään. Että ei pysty ajattelemaan mitään muuta.

Tapasin sen tyypin tasan yhden kerran. Se asuu kaukana poissa. Ja silti mä oon niin ihastunut siihen, että järki meinaa lähteä. Koko jutusta ei varmastikaan tule mitään. Mulla on vielä asiat selvittämättä miehen kanssa. Viiden vuoden parisuhde lopettamatta. Mutta jotenkin tästä jutusta saan voimaa tehdä sen. Oonhan jo pitkään miettinyt, että pitäisi saada miehen kanssa asiat juteltua loppuun asti. Nyt musta tuntuu, että tänään teen sen. Mies tulee meille lapsenvahdiksi, että pääsen työkaverin kanssa syömään ja yksiin bileisiin. Sieltä kun kotiudun, toivon, että saan suuni aukaistua.

Aiemmin oon miettinyt,  uskallanko loppujen lopuksi ikinä päästää irti ja jäädä yksin. Nyt tuntuu siltä, että uskallan. Siitä oon sille tyypille ikuisesti kiitollinen.