And mommies, too. Tänään on kauan odotettu äitien vapaailta. Rakas ystäväni, rakkaan kummityttöni rakas äiti saa tänään ensimmäisen vapaailtansa kolmeen ja puoleen kuukauteen ja ensimmäisen alkoholillisen vapaaillan vuoteen. Mitäpä muuta minä voin tehdä kuin lähteä seuraksi? Tällä kertaa yritetään mennä lyhyen kaavan kautta ja ajoissa kotiin nukkumaan. Saa nähdä, miten mutsien käy ja kuinka paha päivä huominen on. Pääasia kuitenkin on, että saadaan pitää hauskaa loistavassa seurassa.
Sää ei ihan ole meidän puolella, joten ihanat puistosiiderit ja terassit saadaan unohtaa. Melkein tekisi mieli kaivaa oma ylioppilaslakki naftaliinista ja pistää päähän juhlavuoden kunniaksi. Onhan siitä jo kymmenen vuotta, kun sen ensimmäistä (ja tähän asti viimeistä) kertaa päähäni sain laittaa. Lakki taitaa tosin olla jossain paikassa nimeltä jemma, joten tähän hätään sitä tuskin löydän. Jos olisi aiemmin tajunnut, olisin voinut sen jostain kaivaa esiin, ja jos olisin aiemmin tajunnut, oltaisi voitu järjestää varjo-yo-bileet tälle päivälle, saman verran vuosia kun meillä on tosta yhdestä elämän rajapyykistä kulunut. Oispahan ollut huippua. Nyt on kuitenkin tyydyttävä ihan perinteiseen istuskeluun ja ehkä jopa tanssahteluun. Mutta on meillä sentään skumppa kylmässä ja mansikoitakin voi sulattaa pakkasesta.
Oi elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti