Tyhmästä päästä kärsii koko talous.

Puuh, rahahuolia. Huoli siitä, kun sitä rahaa ei ole. Kiitos mun impulsiivisuuteni (onko toi muka joku sana?). Aina, kun oon kaupassa ja näen jotain ihanaa, mun on pakko ostaa se. Varsinkin nykyään. Oon melkonen shoppailija, kun kuvittelen olevani varoissani. Sitten tällasina "palkkapäivinä" huomaan, että hups, ei sitä rahaa jääkään yhtään ja laskupino vaan kasvaa. 

Eilenkin huomasin, että Finlaysonilla oli eilen viimeistä päivää muumi-kankaista 40 prosentin ale, oli pakko ostaa neljä metriä Iltamuumia lastenhuoneen verhoiksi. Ihan kuin sitäkään rahaa ei olisi voinut muuhun käyttää. Ja ihan kuin lastenhuoneessa ei olisi jo verhoja. Mutta kun oli niin halvalla. Metri ilmaseks, mieti sitä.

Väitän, että suurin syy tähän rahan tuhlaamiseen on se, että muutettin. Pakko saada kaikkea uutta ja ihanaa omaan kotiin ja laittaa vanhaa pois muistuttamasta entisestä. Sitten sitä onkin shoppailtu. Ikeaan paloi 500  euroa (!), kaikkea turhaa ja tyhjänpäivästä sieltäkin piti kantaa. Marimekolta hain keittiön pöydälle pöytäliinan, kun "halvalla sai". Jep. Yli 50 euroa yhdestä pöytäliinasta ei ole kovin vähän, mutta nytpä on liina, joka saa luvan kestää naperolle ja Pöpölle asti. Kovasti huvittais käydä etelän lomalla Kangastukusta hakemassa hirmuiset määrät taas kankaita, joita ei ehdi ommella että ois taas ommeltavaa. Hullun hommaa.

Mutta eipä nuo rahahuolet huolehtimalla ja murehtimalla häviä, joten turha kai niitä on miettiä. Kyllä sitä rahaa aina jostain sen verran ilmestyy, että pärjätään. Kun vaan pääsis eroon niistä lukuisista satunnaisista teekupposista ja pullista kahvilassa, heräteostoksista Henkkamaukalla, mun on pakko saada tää heti -kirppariostoksista (ihana vanha vihreä matkalaukku kirpparilta 18 euroa) ja tästä vois tehä jotain kivaa -romuista Sinooperista, niin talous olisi hyvin pian tasapainossa.


Kiroushan tuo oli, että muutettiin keskustaan. Kaikki on niin lähellä, että rahat ei riitä.