Pikku-Pöpönen alkoi eilen ryömiä. Nyt se etenee muutamia metrejä lelun perässä mittarimato-tyyliin. Hih, ihana rakas, niin iso poika jo. Tosin liikkumisharjoitukset ovat tulleet myös uniin, ja joka ilta saa olla poitsua kääntämässä selälleen, kun herra yrittää unissaan alkaa kontata. Silmät kiinni inisee ja heijaa itseään konttausasennossa. Reppana.
Elämä on taas ollut paljon parempaa viime aikoina. Joka päivälle on ollut jotain ohjelmaa, joten äiti on jaksanut olla vähän parempi. Ihanat lapset ovat myös tarjonneet äidille hengähdyshetken keskellä päivää nukkumalla päikkärit samaan aikaan. Jotenkin ihanan rytmitettyä tämä meidän arki on ollu viime viikon ajan. Tän viikon jälkeen vaan loppuu naperon kerho, joten kesä meneekin sitten eri tavalla. Tosin viikon kuluttuahan me ollaan jo etelässä, ja siellä on aina omat juttunsa. Kun vaan jaksaisi itse pitää kiinni ulkoiluista ja muista menoista eikä jumahtaisi sisälle.
Eiköhän siitä hyvä loma tule. Ja paluu äitiyslomalta töihin sujuu leppoisasti: alkuun heti neljän viikon kesäloma, joten työmaa kutsuu vasta elokuun loppupuolella. Eipä haittaa, sillä tällaisia "lomia" ja kotona lusmuiluja ei enää tulevaisuudessa tule. Ja silloinhan se kesäkin on jo ohi, niin on hyvä istua töissä. Kun vaan tulisi ihana, pitkä ja kuuma kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti