"En syö, en puhu, en juo.
Makaan sängyllä kuin mykkä mytty.
Tämä ei ole minun elämäni.
Tämä on hullu vitsi."

7. maaliskuuta 2012

En ikinä selviä tästä.

Voi epätoivo taas. Tästä ei tuu ikinä mitään, en vaan selviä. Tänään esikoisen nukkumaanmeno oli väsymyksen takia pelkkää huutoa. Miten siitäkin olisin selvinnyt yksin? Miten tulen selviämään siitä yksin? 

Rahapaniikkikin iskee. Jotenkin olen kuvitellut, että selviän rahallisestikin. Nyt en ole enää ollenkaan varma siitä. Toisaalta olen niin tottunut siihen, että rahaa ei ole yhtään ylimääräistä, ja aina olen selvinnyt laskuista ja kaikesta. Mutta mitä jos en enää selviäkään? Mitä jos rahat eivät yksinkertaisesti vain riitä?

Ahdistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti