Perhetyöntekijä kävi tänään viihdyttämässä lapsia, ja mä sain sillä aikaa pakata elämäämme pahvilaatikoihin. Olin tehokas. Tuli huomattua, että se olen tosiaan minä, joka sitä maallista omaisuutta hamstraa. Miehen tavaroita tuli yksi laatikollinen, mun ja lasten viis ja puol. No ei tuo mies kovin innokas oo koskaan ollut kirjojen ja koriste-esineiden keräilijä. Mä puolestani ostan kirjoja hyllyyn lisää, vaikka en ole edellisiäkään ehtinyt lukea. Noiden koriste-esineiden säilyttämistä mä harkitsen. Mitä hemmettiä teen jollain mariskooleilla ja aaltomaljoilla, kun niiden päälle oli nytkin kerääntynyt sentti pölyä? En mitään. Mutta ei kai niitä poiskaan voi heittää.
Tosiaan, tyhjempää täällä on nyt. Ehkä miehellekin konkretisoituu, mitä on tapahtumassa. Se on ottanut tämän koko jutun niin kummallisen rennosti, että en ihan tajua. Ei mustakaan tuo tavaroiden jakaminen tuntunut tässä kohtaa edes pahalta. Ei se tuntunut itse asiassa miltään. Taas muutetaan, hiphei. Onneksi tässä on vielä kolme ja puoli viikkoa muuttoon, niin ehdin käydä jokaisen romulaatikon läpi ja tuhota turhat tavarat. Enää en suostu muuttamaan niitä samoja laatikoita, jotka pakkasin joskus viisi vuotta sitten Kouvolassa, kun sieltä lähdin. Ne on jossain tuolla kellarikomerossa. Perhetyöntekijä tulee taas ensi viikolla, joten jospa silloin olisi niiden laatikoiden vuoro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti