Vaikka tää mun elämä aika perseestä tällä hetkellä onkin, olen niin iloinen, että mun elämässä on muutakin sisältöä kuin ryyppääminen. Bileissä oli kyllä niin sellasta porukkaa, joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteistä. Yksi tuli pirskeisiin niin kännissä, että vietti illan vessassa, yhdellä oli molemmat silmät mustana jostain aiemmasta kännikeikasta. En ole itse koskaan lasiin sylkenyt, mutta olen niin onnellinen, että se joka viikonloppuinen ryyppääminen ja biletys on mun osalta auttamattomasti ohi. Niin kiitollinen olen lapsistani.
Ihan kivaa oli kyllä, mutta olihan tuo muistutus siitä, miksi kotona on paljon parempi olla. Olisin kyllä lähtenyt vielä jatkamaan iltaa baariin, kun kerrankin olin liikenteessä, mutta mies oli laittanut viestiä, ettei saa vauvaa nukkumaan. Mieli olisi tehnyt antaa miehen hoitaa homma yksinään ja tutustua vähän siihen, millaista mun elämä täällä kotona on. Ja sillä ei sentään ollut hoidettavanaan kuin yksi lapsi. Tulin kuitenkin kotiin, ja niin oli iloinen tuo pikkuinen, kun äiti tuli riennoistaan. Nukahti heti sohvalle, kun oli hetken saanut olla äidin sylissä. On se vaan parasta, kun saa tietää olevansa jollekin niin tärkeä.
Huomenna muuten särkee päätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti