Sanoin miehelle, että jos sitten huomenna meen viemään tän kämpän irtisanomisilmoituksen. Se kysyi, että mitä varten. Sanoin, että eikö me aleta etsiä omia asuntoja. Se kysyi, että niinkö oon päättänyt. Mä aloin sanoa jotain, mutta jäi lause kesken, kun mies lähti pois. Menin perässä. Sanoin, että en jaksa enää sanoa samoja juttuja, joita oon jo monesti sanonut, se ei oo sanonut niihin mitään, joten en voi muuta päätellä kuin että sitä ei kiinnosta. Lähdin pois. Mies meni sänkyyn ja siellä se nyt kuuluu kuorsaavan.
Tommoseen pieneen puolen minuutin keskusteluun kaatui ne miltei viisi yhteistä vuotta, perhe ja yhteinen tulevaisuus. Se oli heppoista se. Ei sitä miestä ilmeisesti ihan tosiaan sitten kiinnosta. Se on varmaan vain odottanut, että pääsee musta (meistä) eroon. En voi vaan uskoa.
Nyt tuli itku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti