Taas ilta.

Lienee sanomattakin selvää, että minkäänlaista edistystä tässä parisuhdeasiassa ei koettu tänäänkään. Puhuttiin kyllä miehen kanssa melkein jo normaalisti, en mä jaksa mykkäkoulua pitää. Se varmaan luulee, että riita ja kaikki on unohdettu, mutta ei ole. Musta on vaan mukavampaa puhua kuin olla hiljaa.

Oon jo katellu kämppiä. Keskustassa oli pari ihan varteenotettavaa. Sinne haluan, että olen yhtä ystäväpariskuntaa lähellä. Eron jälkeen he ovat se ainoa turvaverkko, joka mulla täällä on. Tai no toki on mies ja sen äiti, mutta ei ne enää ole sitten samalla tavalla. Oon kyllä aika tarkka siitä, millasessa asunnossa haluan asua, mutta toivottavasti löytyy joku miellyttävä. Sen jälkeen, kun opiskelijakämpästäni muutin, olen asunut lähes poikkeuksetta joko uudessa tai vastaremontoidussa asunnossa, joten on varmaan melko haasteellista löytää sellanen kämppä, joka on halpa, riittävän suuri ja tosi hyväkuntonen. Jospa se lottovoitto paukahtaisi mulle tänään, niin ei tarvitsisi miettiä. (Edit: Hah, kahdella rivillä ei yhtään oikein ja jokerissa yksi, wow!)


Fiilis on meinannut olla vähän matala tänään. Itku meinasi tulla, kun aloin miettiä, mitä mulla (tai meillä) on edessä. En mä oikeasti halua erota enkä menettää miestäni. Mutta en näe mitään muutakaan vaihtoehtoa. Totesin, että parempi vaihtoehto on lähteä ja erota kuin sairastua uudestaan (en voi sanoa sairastua uudestaan, koska en ole vielä parantunut, mutta kuitenkin) ja tappaa itsensä. Hurjalta kuulostaa, mutta siltä musta tuntuu. Jos se masennus vielä tulee päälle, se tulee varmasti ryminällä, enkä osaa sanoa, mitä kävisi. 

Tänään oli taas rahantuhlauspäivä. Varasin Pöpölle lääkäriajan Mehiläisestä, kun ei sen räkänen yskä ole parantunut. Lääkäri diagnosoi rs-viruksen ja määräsi jotain lääkettä. Menee ohi sitten kun menee. Kunpa ei vaan vaikeutuisi toisen hengittäminen enää tosta. Huvittavaa on, että mun mielestä vakavin oire (ja siis syy, jonka takia vein lapsen lääkäriin) on se röhäköhä, kun taas lääkäri ei sanallakaan sanonut siitä mitään, mutta löysi muita oireita. Niin sitä kuvittelee jotain tietävänsä lasten sairauksista, "nyt se on tosi kipee, kun se tolleen yskii", mut onkin sit aika väärässä. Ja itse asiassa ajattelin olevani paska mutsi, jos en vie alle nelikuista vauvaa lääkäriin yskän takia. Ei se mun mielestä mitenkään oikeasti kipeä ollut. Eikä ookaan, hyvin tuo voi. Mitä nyt vähän yskii ja köhii. Mutta lääkäriin ja apteekkiin kävin viemässä hilppasen alle 120 euroa. Paluumatkalla, kun kerta oltiin "sielläpäin" piti käydä kangaskaupassa ostamassa nappeja. Ostin kankaita, vaikka en ees tiiä, mitä niistä tekisin ja ennenkaikkea milloin. Ostin kyllä niitä nappejakin. Gradu odottaa kirjoittajaansa ja kirjat lukijaansa, mutta kyllä mä mieluummin ompelen ja virkkaan ja neulon. Siitä on jotain iloakin.