Miten voi väsyttää näin paljon? Olisiko nyt muka aika nukkua takaisin niitä viime kesän, syksyn ja alkutalven nukkumattomia tunteja vai mistä tämä jäätävä väsymys johtuu? Voisin vain nukkua.
Tänään olisin saanutkin jopa. Molemmat lapset nukahtivat samaan aikaan päikkäreille, mitä ei ole tapahtunut ainakaan viikkoihin. En malttanut sitten kuitenkaan. Keitin kupposen teetä ja söin rotinamokkapalojen jämät. Viisitoista minuuttia kotiäidin laatuaikaa. Sitten pienempi heräsi ja alkoi itkeä, ja siihen sitten heräsi isompikin. Seuraavat puoli tuntia olivatkin sitten yhtä huutoa vaan, sooloja ja kuoro-osuuksia. Mietin, mihin sitä ollaankaan taas ryhtymässä.
Tänään sainkin annoksen tulevaa todellisuutta. Tähän asti päivät oon selvinny sillä, että oon tiennyt, että jossain vaiheessa mies tulee kotiin, ennemmin tai myöhemmin, ja saan edes sekunniksi lykättyä sille edes toisen lapsista. Tulevaisuudessa en saa enää, ja tänäänkin se hetken oma aika oli tosi, tosi lyhyt. Huh, miten siitä voi selvitä? En keksi muuta kuin rutiinit, rutiinit ja vielä kerran rutiinit. Luulen, että sitten kun ollaan kolmistaan, meillä on niin kellontarkat rutiinit että inttikin jää kakkokseksi. Pakkohan se on olla, ei mulla muuten ole hetkeäkään omaa aikaa. Nytkin voisin nukahtaa samantien kun vaan menisin sänkyyn, mutta pakko saada palautua hetken verran päivän hullutuksista.
Pieni papaatinpurija voi hyvin. Uudesta ruoka-aineesta ja -muodosta ei ole onneksi tullut juuri masuvaivoja. Mitä nyt pepussa pörisee kovasti, mutta ei onneksi väännä eikä käännä. Naperoisen kerhoilu on jatkunut ihan hyvällä mallilla. Tänään se sanoi jo ennen kuin oltiin päästy kerholle, että äiti ei lähde mihinkään. Minä vain totesin, että kyllä äiti lähtee Pöpön kanssa käymään kirpparilla. Siitä meinasi alkaa itku, ja itkemäänhän se raasu sinne jäi, mutta pian se itku oli sitten loppunut. Hoitajat sanoivat, että hyvin oli mennyt. Iltapesulla tosin huomasin naperon rintakehässä mustelman, ja kun kysyin siitä, napero kertoi jonkun tytön nipistäneen. Itse se kuulemma oli raapaissut, mutta en tiedä, kumpi oli aloittanut. Pitää tuosta muistaa mainita niille tädeille, että seurailevat vähän, miten napero ja se tyttö tulevat toimeen. Eihän ne hoitajatkaan siellä kaikkea ehdi nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti