Äidin pikkupoika kasvoi isoksi ja sai tänään ensimmäisen annoksensa sosetta. Bataattia äidinmaidolla höystettynä. Taisi olla nannaa, kun ilmekään ei värähtänyt. Ei itkua, ei kyyneliä, vain maiskuttelua niin, että papaatit lenteli. Jospa se painokäyräkin lähtis sitten nousuun. Niin tietty jos äiti muistaa jatkossakin tarjoilla papaattia ja muita vihanneksia. Miten tollastakin voi muistaa, kun ei ole tähänkään asti tarvinnut? Niin eikä onneksi vaikuta mahaankaan ottaneen tuo soseilu, koska näköjään ehti se papaatti tuon suoliston jo kerran kiertää.
Niin se on iso poika, voi hyvänen aika. Sen minikokoisen kummitytön vierellä tuo poika on val-ta-va. Laitoin sen tänään vaunuihin, ja parin tunnin aikana se kasvoi salaa monta kuukautta. Kummisetänsäkin sanoi, että Pöpöhän on jo käytännössä taapero. Kohta se juoksee ja menee kouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti