"En syö, en puhu, en juo.
Makaan sängyllä kuin mykkä mytty.
Tämä ei ole minun elämäni.
Tämä on hullu vitsi."

25. helmikuuta 2012

Argh.

Siis hyvänen aika, millasen miehen kanssa mä olen onnistunut pariutumaan ja lisääntymään. Argh. Tämä tuleva (asumus)ero ei ole ollenkaan huono ratkaisu, päinvastoin. Voi huah. On kyllä ollut sellanen tänään ärsyttää kaikki -päivä, mutta hitto että palaa tuohon mieheen kiinni.

Ollaan juu päätetty, että muutetaan erilleen, mutta voisi se silti edes hieman osallistua tämän kodin asioihin. Ja edelleen kyse on siis kotihommista. Se vain odottaa, että täällä on ruoka valmista, kun hän tulee kotiin, eikä minkään eteen voi tehdä mitään. Kun meitä kerran tässä vielä on kaksi, voisivat molemmat osallistua tähän kodin pyöritykseen. Pyysin miestä pesemään naperon hampaat sillä aikaa, kun minä itse söin (toista kertaa tänään). Miehen ja lapsen välinen keskustelu meni näin: "Tule hammaspesulle." "Ei." "Tule hammaspesulle." "Ei." "Tule hammaspesulle." "EI!" "Ei sitten!" Jep. Ja niin äiti jätti ruokansa jäähtymään, nappasi naperon kainaloon, kuskasi lapsen kylppäriin ja pesi lapsen hampaat. Syömisen lomassa lohdutin itkevää pienempää, käytin naperon pissalla, laitoin naperon nukkumaan. Kun tulin takaisin, ajattelin syödä vaikka vielä yhden leivän. Mies totesi, että olisi aika antaa vauvalle maitoa, johon mä puolestani sanoin, että aion vielä syödä. "Taas?!" oli miehen vastaus. Jep. Meni ruokahalu, kiitos. Totesin sarkastisesti, että on aina niin kiva, kun mies on niin mielellään lasten kanssa. Puuh. Vein pienemmän nukkumaan ja tulin pesemään uunia.

Joo-o. Totaaliyyhous taitaa väijyä kulman takana. Miten se mies luulee pärjäävänsä noiden lasten kanssa, jos se ei hermoja menettämättä saa edes yhtä kaks ja puolvuotiasta hammaspesulle? Kyllä sen pitäisi olla aikuinen, joka päättää, eikä lapsi. Huoh. Noh, edestään löytää. Mutta eipä se toki kivaa ole, et koko kaaos ja sen handlaaminen lepää mun harteilla. Ihmekös, että selkää särkee. Hah, hauska vitsi. 

Onneksi huominen on taas parempi päivä. Sen on pakko olla. Mennään visiitille tuorettakin tuoreemman kummitytön luo. Voi liikkis! Ja jospa sitä pääsisi pitkästä aikaa kuperkeikkaamaankin. Saisi tuo naperoinen purkaa vähän energiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti