Myrskyvaroitus.

Yritin taas eilen illalla jutella miehen kanssa. Kahdesti. Ensimmäisellä kerralla se ei sanonut mitään ja alkoi leikkiä naperon kanssa, toisella kerralla ei sanonut juuri sen enempää. Kuulemma sitä vituttaa kaikki eikä mikään kiinnosta. Mä sanoin sille samat asiat, joita oon tässä viime päivinä toistellu. Eniten olen pirun huolissani omasta voinnistani, koska se huononee sitä mukaa, kuinka huonosti miehen kanssa menee. 

Oon jo niin kyllästynyt tähän samaan saikkaamiseen, että sanoin miehelle (kun siis en siitä mitään irti saanut), että aletaan sitten etsiä omia kämppiä. Kun tämä ei näytä etenevän mihinkään eikä suhde parantuvan, niin mitä järkeä tuhlata kummankaan aikaa ja elämää? Muutetaan erilleen ja jatketaan elämää erossa. Ei se helppoa tuu olemaan, mutta en näe muutakaan vaihtoehtoa. En mä jaksa enää tapella samoista asioista enkä mä jaksa enää tota puhumattomuutta ja sitä, että asiat jätetään selvittämättä.


Jos se mies ei nyt viikonlopun aikana osoita minkäänlaista kiinnostusta asioiden parantamiseen tai edes niistä keskustelemiseen, irtisanon asunnon maanantaina ja alan valmistella meijän elämää ilman miestä. Toivottavasti se nyt kuitenkin heräis ennenku on liian myöhästä. Kun oon päätökseni tehny, on turha tulla anelemaan enää. Jäämme odottelemaan.