Eilen taas riideltiin. Mä nalkutin siitä siivoamisesta, miehellä meni hermo. Se alkoi siivota. Siivos sitten sen verran äänekkäästi, että napero heräsi yöunilta. Mä itkin. Mua niin satuttaa se, että kun riidellään, mies lähtee aina toiseen huoneeseen tai lopettaa puhumisen. Eilen teki molemmat. Mä menin itkien sen perässä, että se ei voi tehä noin. Ja se teke sen joka kerta. Ihan joka kerta. Menin sitten itkien naperon kanssa nukkumaan. Mies ei tullut viereen, se nukku sohvalla. Innolla odotan tätä iltaa, kun se joskus tulee kotiin. Not.
Isomman nenä vuotaa räkää solkenaan. Ei siis mennä tänään uimaan. Pienempikin rykii ja räkii, niin en viiti sitäkään viedä uimaan. Mummi lupasi tulla illalla, joten ehkä mä pääsen yksin vaikka pyykkitupaan. Tai johonkin. Pakkasta on edelleen se miljoona astetta, niin ei sitten tänäänkään liikuta mihinkään. Just nyt kun ois sellanen fiilis, että tarvis päästä johonkin. Edes bussiin. Mutta kun tuo isompi pikkuinen on kipeä, en ala sitä mihinkään viedä. Ja koska se on kipeä, mihin mä sen veisin? Eihän me voida mihinkään mennä kyläänkään, kun viedään flunssa mukanamme.
Rahat on loppu. Sain syksyn aikana säästettyä aika paljon, mutta ne on nyt tuhlattu. Sitten kun taas tuon eilisen riidan jälkeen aloin miettiä, et tässäkö tää oli, muutetaan erilleen, niin ahdistus alkoi. Millä helvetin rahalla mä muka mihinkään muuttaisin? Ja kun sitä rahaakaan ei vaan tule sen vertaa, että senttiäkään sais säästöön. Mitäköhän alkaisin myymään? Hitto, miks menin ne kaikki rahat käyttämään? Halusin ostella kaikkea kivaa itelleni ja lapsille ja kummilapsille. Puuh. No, turha itkeä kun paskat on housussa.
Mitälie kautta päädyin tänne blogiisi ja jumiuduin lukemaan.. vaikka tähän aikaan yöstä pikkuvauvan äitinä vois olla parempi olla untenmailla.
VastaaPoista"Mua niin satuttaa se, että kun riidellään, mies lähtee aina toiseen huoneeseen tai lopettaa puhumisen. Eilen teki molemmat. Mä menin itkien sen perässä, että se ei voi tehä noin. Ja se teke sen joka kerta. Ihan joka kerta. Menin sitten itkien -- nukkumaan." Kuulostaa tutulta, joskin nykyisin menneeltä. Aloin seurustella mieheni kanssa teini-iässä 11 vuotta sitten ja aika monta vuotta riidat kulki juuri tuota rataa - ennenkuin opeteltiin puhumaan, tai mies opetteli puhumaan ja mä opettelin olemaan hetken hiljaa enkä olemaan niin äärimmäisesti kiinni tunteessa.
Voisko olla, että miehesi on masentunut, muttei vain ole myöntänyt sitä itselleen (toisin kuin sinä olet tajunnut oman tilanteesi)?
Ihminen pärjää jos on pakko. Pärjäät siis varmasti kolmisin lastesi kanssa muutettuasi uuteen kotiinne!
Kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaVoi hyvin ollakin, että mies on myös masentunut. Jotain sellaista se on vähän itse epäillyt, mutta ei ole sen enempää asialle mitään tehnyt. Nyt eri osoitteissa asuessamme emme ole enää riidelleet, mutta ei se ongelma mihinkään tietenkään ole poistunut. Mies ei osaa eikä halua selvittää riitoja puhumalla, ja se fakta ei miksikään muutu. Jos tulevaisuudessa joskus meinataan muuttaa jälleen saman katon alle, miehen on sitä ennen opeteltava puhumaan. Aikahan tuon sitten näyttää, mihin suuntaan elämä tästä lähtee.