Kummipoikani saapui tänään maailmaan kello 3.54. Potra poika tuli, ja kummitäti on niin superonnellinen vanhempien ja isosiskon puolesta. Voi rakkaus. Kyllähän sitä poikaa ehdittiin jo odottaa. Olin koko etelän reissun hälytysvalmiudessa lähtemään suhaamaan kohti itä-Helsinkiä Pöpö kainalossa, että paras ystävä pääsee synnyttämään. Kerran se Junnu jo ehti pelästyttää, mutta päättikin jatkaa vielä eloa yksiössään. Harmi, ettei ehtinyt meijän Pöpön kanssa samalle vuodelle. Olisi ollut huippua saada ne samana vuonna kouluun. Supernelikko noista meijän lapsosista tulee, kunhan vain päästään samalle suunnalle joskus asumaan.
Kirjoitin kummipojalle kirjeen. Sen hän saa avata sinä päivänä, kun täyttää 18 vuotta. Jos se kirje siis on vielä tallessa. Aika nyyhkis siitä tuli, mutta minkäs teet. Hormonihöyryt ja muut, niin eihän tuollaisia uutisia voi ottaa vastaan kyynelehtimättä.
Varasin lentoliputkin. Menen lasten kanssa juhlistamaan kummipoitsun nimeä helmikuun alussa. Huippua, mutta samalla jännittää niin paljon. Oon kyllästynyt matkustamaan miljoona tuntia junalla, joten lentäen olen jo perillä. Mutta noiden kahden kanssa, hui. Pöpö nyt menee sylissä, mutta mitä jos naperokin haluaa syliin, jaiks. Jospa koneessa olisi tilaa, ja saisin Pöpölle turvakaukalon matkaan. Vaunut voisin jättää kotiin, mut miten päästään sitten bussilla? No onneks tässä on aikaa miettiä. Pääasia, että mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti