Kolme kuukautta.

Tänään Pöpön syntymästä tuli kuluneeksi kolme kuukautta. Kolme kuukautta! Musta tuntuu, että synnytin sen noin kuukaus sitten, mihin ihmeeseen on hävinnyt kaks kuukautta? Oon jotenkin niin katkera siitä masennuksesta tai sille masennukselle siitä, että noi kolme kuukautta on menny niin sumussa ohi. Yhtään en ehtinyt tai saanut nauttia siitä pikkuvauva-ajasta. Surettaa niin paljon.

Nyt se on jo niin iso poika. Eilen neuvolassa 63,3 cm ja 6,3 kg. Kasvu oli vähän hidastunut, ja neuvolantäti sanoi, että jos Pöpö alkaa oikein asua tissillä, sille voi jo alkaa antaa soseita. Huih, en todellakaan! Musta tuntuu, ettei se mitenkään voi olla niin iso, että se vois jo kiinteitä alkaa syöttää. Haaveilen puolen vuoden täysimetyksestä, joten soseet tulis kuvioihin vasta myöhemmin, mutta pakkohan sille on alkaa niitä nyt jo antaa, jos se kasvu hidastuu entisestään. Mut ajatus siitä, että tuo vauva on jo niin iso, että sille voi syöttää soseita, on aivan kamalan järkyttävä. Ihan ohi mennyt koko kolme kuukautta, sniff.

Tänään aloitettiin vauvauinti. Se oli huippua. Esikoinen oli aivan innoissaan, kun pääsi uimaan, ja Pöpökin tykkäs polskutella. Ei ollut moksiskaan, vaikka vesi oli viileämpää kuin oma kylpyvesi, ja hymyilikin jopa. On se niin ihana ja rakas lapsi. Niin kuin siskonsakin.

Pöpö on myös muutaman kerran naurahtanut ääneen. Isosiskonsa alkoi nauraa ääneen vasta nelikuisena. Ei ehkä tää mun masennus siis kamalasti oo vaikuttanut Pöpöön, kyllä se ainakin aika onnelliselta vaikuttaa. Muutama päivä sitten se löysi nyrkkinsä, ja voi että se on huvittavan näköinen, kun se niitä tutkii.

Juttelin neuvolassa myös tuosta esikoisen piirtämisestä. Sehän on siis vuoden iästä asti piirtänyt joka päivä ja alkoi 1 v 7 kk vanhana piirtämään kasvoja. Silloin ekan kerran mietin, että sattuipa hassun sopivasti noi pisteet ja toi viiva ton ympyrän sisälle kunnes napero sitten kerran piirtäessään luetteli "tiimä, tiimä, nenä, tuu". Kylläpä sitä hämmästeltiin. Nyt joululomalla se sitten piirsi ekan kerran ihmisen. Tyypin, jolla oli pää ja kasvot, vartalo, kaks kättä ja kaks jalkaa. Huisia. Neuvolantäti sanoi, että kolmivuotiaan oletetaan osaavan piirtää ympyrän. Tokihan tuo lapsi on harjaantunut, mutta kyllä tää äiti silti on ihan mielettömän ylpee. 2 v 3 kk ja piirtää ihmisiä. Tai no kapukaijoja ne hänen mielestään ovat, mutta kuitenkin.