Johan sitä parisuhdeonnea kestikin. Puuh. Mies on niin pirun kiukkuinen joka päivä, ettei enää edes huvita jutella sen kanssa. Aamuisin lähtee töihin kiukkuisena, ja eilen illalla räjähti mulle. Oon kuulemma aina niin negatiivinen sen suunnitelmia kohtaan ja kyseenalaistan kaiken. No joo, myönnän. Oon toisinaan ja tietyistä jutuista, mutta se johtuu siitä, että mun mielestä mies ei ajattele aina ihan realistisesti noita juttuja. Huoh.
Mä en vaan enää jaksa tota tollasta riitelyä. Ja varsinkaan sitä, että sen kanssa ei voi puhua noita asioita selviks. Eilen yritin ottaa asian puheeks uudestaan, mutta riitelyks meni sekin. Ja tänään mies on ollut niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Se jos mikä mua taas ärsyttää. Lakaistaan riidat maton alle ja hetken kuluttua ollaan taas samanlaisessa tilanteessa kuin syksyllä.
Hyvä juttu tässä tilanteessa on se, että en oo ottanu noita riitoja yhtään niin paljon itteeni kuin aiemmin. Jotenkin pystyn melkein hymyillen kattomaan niitä miehen aamuäreyksiä enkä pilaa päivääni sillä, et sillä on huono päivä. Tänään tunsin tosin taas vähän sellasta masennusfiilistä, mut onneks sain siivottua ja pestyä pyykkiä ja illalla oli vielä vauvauinti, ni ei saanu se olo otetta.
Mua tosiaan ottaa niin päähän se, että mies vaan toistaa samaa kaavaa tässä meijän suhteessa. Eikö se mitenkään oo oppinut, että ne asiat kannattaa puhua selväks? Kun mä yritän puhua, se menee aina riitelyks. Ja ärsyttää myös, että tää alkaa taas mennä samaa rataa kuin aiemmin, koko ajan vaan huonompaan suuntaan. Mä olin jo niin alkanut taas ajatella, että haluan ton miehen kanssa viettää loppuelämäni, ja ehdin jo olla niin onnellinen. Nyt taas paskaa päin naamaa, pyh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti