Tatuointi.

Kävin keskiviikkona tatuoitavana. Palkitsin itseni, kun olin ollut kiltti veronmaksaja vuonna 2010, ja kävin hakkauttamassa ranteisiini lasteni syntymäajat. Idea kypsyi jossain vaiheessa raskausaikana, ja nyt päätin repästä kysymättä keneltäkään. Ongelmat miehen kanssa aiheuttivat sen, että ilmoitin sille vain päivän, kun sen on oltava lasten kanssa. Mitään en ookaan noin tehokkaasti saanut hoidettua aikoihin. Jonkun kampaaja-ajan varaaminen on kuukausien projekti. Ripsienpidennykset on vieläkin ottamatta, vaikka niistä oon jo puoltoista vuotta haaveillut. Mutta nyt ne kuvat on siinä ja pysyy. Hienot tuli. Eivätkä ole ihan niin kliseiset kuin lasten nimet ihossa. Ei sillä, että kliseissä olisi jotain vikaa. Päinvastoin, kliseet on tosi jees.

Hienot ovat. Ja nyt vain mietin, mitä muuta hienoa voisin ihooni laitattaa. Naperon kädenjäljen olen ottanut sormiväreillä talteen, kun se oli yksivuotias. Nyt taidetaan odotella, että Pöpö täyttää vuoden, ja sitten käyn tatuoimassa molempien kädenjäljet olkapäihini.