Kotiin huomenna. Ihanaa. Tai siis oikeastaan tänään, niin parasta. Aika kauhulla odotan matkaa, mutta kun se on ohi, olen kotona. Hirveä pakkaaminen vaan huomenna. Tänään en oikein ehtinyt. Ja pitää vielä käydä yliopistolla palauttamassa yks kirja, kun en sitä saanut enää uusittua. Ihan kuin ei olisi muuta tekemistä.
Fiilis on vaihteeksi tosi hyvä. Aamulla käytiin neuvolassa, sekä minä että Pöpö. Poitsu oli kasvanut hyvin, pituutta 60,5 cm ja painoa 5 900 g. Virkeä ja hyvin kasvava vauva, ei moitteita. Mä sain puhuttua tästä pahasta olosta, ja oli huojentavaa, kun tuntui, että ekan kerran kukaan ottaa mut tosissaan. Neuvolantätikin tais tajuta, että ihan oikeasti tarvitsen apua. Lääkärin kanssa juteltiin, se kyseli kaikkea, ja tultiin siihen tulokseen, että voisin kokeilla jotain lääkitystä. Jo pelkästään se reseptin kouraan saaminen paransi oloa potenssiin sata. Mutta koska eihän asiat voi onnistua kerralla, niin pitihän tämänkin homman kusta. Kävin hakemassa lääkkeen apteekista enkä sitten sen enempää kysynyt siitä. Kotona sitten aloin lukea pakkausselostetta ja todellakin onneksi luin, koska ei tota lääkettä nyt sitten saakaan käyttää imetyksen aikana. Sepä siitä sitten. Nyt sitten odottelen, että lääkäri saattaa soittaa keskiviikkona. Ihmetyttää vain, kun puhuttiin, että imetän, ja lääkäri sanoi vielä tarkistavansa sen imetyshomman ton lääkkeen kohdalla, mutta silti määräsi lääkettä, jota ei saa käyttää, jos imettää. No jospa se lääkäri sitten keskiviikkona soittaisi ja laittaisi vaikka puhelinreseptin apteekkiin. Pääsisin sitten aloittamaan sen lääkityksen. Katotaan.
Nyt vaan tätä fiilistä ei voi mikään pilata. Huomenna kotiin ja saan olla monta viikkoa rakkaiden ihmisten lähellä. Miehen kanssa ei vieläkään juteltu, mutta ehkä sen aika tulee sitten etelässä. Jos vaikka saataisiin muutaman tunnin irtiotto, ja mummo ja ukki olisivat lastenvahteina.
Kyllä mä vielä paranen ja kyllä musta vielä tulee hyvä äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti