"En syö, en puhu, en juo.
Makaan sängyllä kuin mykkä mytty.
Tämä ei ole minun elämäni.
Tämä on hullu vitsi."

15. marraskuuta 2011

Voi itku 2.

Miten sitä voikin tulla niin pienestä niin paha olo? Oltiin ystävän kanssa sovittu, että nähdään huomenna. Ootin sitä kuin kuuta nousevaa, ja nyt sen pitikin vaihtaa työvuoroa, eikä ehditäkään nähdä. Voi itku.

Oli jo pari parempaa päivää, mutta nyt se paha olo taas nostaa päätään. Jaksoin eilen käydä lenkilläkin, mikä piristi oloa myös. Nyt vain kurkkua kuristaa ja oksettaa. Tekisi mieli vain itkeä. Inhotan ja ällötän itseäni. En saa mitään aikaiseksi, kämppä on kuin pommin jäljiltä. En jaksaisi seurustella lasteni kanssa, vaan haluaisin vain olla yksin ja rauhassa. Tunnen jumalattoman huonoa omaa tuntoa siitä, että isompi napero leikkii yksikseen ja pienempi napero köllöttelee sohvalla itekseen. Tuntuu, etten jotenkin vaan osaa olla niiden kanssa. Mitä niistäkin tulee? Kun katon lapsiani, tunnen lähinnä sääliä niitä kohtaan, koska niillä on tällanen äiti. Surkea äiti.

Musta tuntuu niin pahalta ja mun sisälle sattuu niin paljon, että haluaisin satuttaa itteäni ulkoisesti. Vähän niinku kun sattuu hampaaseen ja iskee varpaansa kunnolla sohvan jalkaan, niin hammaskipu häviää. Ehkä sisäinen kipu häviäisi edes hetkeksi, jos jonnekin muualle sattuisi vielä enemmän. Onneks kuitenkin tajuan, ettei itteni satuttaminen auta mitään. Pahentaa vaan, mutta silti tekisi mieli.

Pöpö on tänään jo neljä viikkoa. Viimeiset kolme viikkoa on mennyt ihan hujauksessa, ja olen ollut jonkinlaisessa sumussa. En oikein muista, mitä on tapahtunut tai mitä ollaan tehty. Ei varmaan mitään. Joka päivä odotan vain, että tulisi ilta ja päivä olisi ohi. Ihmekös tuo, että aika menee nopeasti, vaikka päivät matelee. 

Onneksi torstaina on Pöpön neuvola. Siellä voin ottaa puheeksi tämän olon. Ja onneks enää kuukausi, niin ollaan jo etelässä. Ja äiti ja isi tulee ensi viikolla kylään pariksi päiväksi. Ihanaa, mutta toisaalta oon huomannu, että tosi rankkoja on noi vieraspäivät, koska ei voi itkeä silloin, kun siltä tuntuu. Pitää esittää, että kaikki on tosi hyvin ja elämä hymyilee, vaikka mieli tekisi romahtaa täysin.

Kauppaan pitäisi lähteä. Ei varmaan lähetä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti