"En syö, en puhu, en juo.
Makaan sängyllä kuin mykkä mytty.
Tämä ei ole minun elämäni.
Tämä on hullu vitsi."

12. marraskuuta 2011

Ihana veli.

Olipa ihana eilinen ja tää päivä. Niin ihanaa, kun nuo rakkaat tuolta kaukaa tulevat moikkaamaan. Aika meni hurjan nopeasti, ja alkaa taas ahdistaa. On niin yksinäinen olo. Nyt kun noita vieraita tuolta etelästä käy, alan vaan hetki hetkeltä kaivata enemmän kotiin. Onneksi enää kuukausi, niin päästään sinne muutamaks viikoks. Kunpa pääsis loppuelämäks. Hirveintä on se hetki, kun pitää halata läheisiä viimeisen kerran ja lähteä.

Ensi viikolla on Pöpön neuvola. Silloin se on jo kuukauden. En voi tajuta, miten aika menee näin nopeasti. Vastahan se syntyi, ja tuntuu, ettei olla edes mitään ehditty tässä kuukauden aikana tehdä. Pitää neuvolantädille puhua tästä mun masentuneisuudesta ja toivoa, että se ottaa asian tosissaan. Tarvitsen jotain apua, vaikka sitten niitä lääkkeitä. Mitä tahansa, että voisin olla oma entinen itseni ja olla onnellinen ja iloinen taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti