Kun on tekemistä, vieraita tai muuta ohjelmaa, päivät menee ihan hyvin. Ei ehditä naperon kanssa riidellä, ja mä en menetä hermojani. Nyt on pari päivää mennyt niin, ettei ole edes ollut kauhean paha olla. Sellainen pieni ahdistus ja kurkun kuristus vain. Mutta olisihan se ihanaa, jos tuntisi jotain muutakin kuin pahaa oloa tai tyhjyyttä.
Eilen mun sisko ja sen mies tuli kylään. Maailman parasta, niin ihanaa. Ja kun ne lähti, iski taas niin hirveä ahdistus ja ikävä kotiin. En mä kestä enää olla täällä. Tahdon kotiin perheen luo. Pari vuotta pitää vain sinnitellä. Ei jaksaisi, mutta pakko on. Tässä vaiheessa ei voi muuttaa, koska paluu opintoihin odottaa vuoden kuluttua. Mutta kun ne on suoritettu, lähdetään varmasti etelään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti