Paino.

Mulla on aina ollut enemmän tai vähemmän vääristynyt suhde ruokaan ja omaan kehooni ja painooni. Tai aina ja aina, mutta jostain teini-iästä asti. Eikä se oikein ole vieläkään oiennut eikä varmaan koskaan oikenekaan.

Muistan, kun lukiossa en syönyt enää iltakuuden jälkeen, koska syöminen kuuden jälkeen lihotti. Painoin jotain alle viiskymmentä ja olisin halunnut painaa 45 kiloa. En ole oikein koskaan ollut tyytyväinen kroppaani, vaan aina olisi voinut olla kapeammat reidet, parempi perse ja litteämpi vatsa. Nyt kun katson valokuvia Szigetin reissulta vuodelta 2008, huomaan olleeni aika laiha. Ei se siltä silloin tuntunut, todellakaan.

Raskausajat ovat oikeastaan olleet ainoat ajat, kun olen ollut tyytyväinen kehooni. Toki ilmestynyt selluliitti ja kasvaneet jenkkakahvat ovat ällöttäneet, mutta niitä saa raskaanaolevalla olla. Iso maha oli ihana, ja todella pidin kropastani. Etenkin tällä toisella kerralla, kun raskauskiloja ei kertynyt niin paljon kuin ensimmäisessä raskaudessa. Oli vain iso maha eikä paljonkaan läskiä.

Synnytyksen jälkeen suhtautumiseni kehooni muuttui heti. Kun vauva ei enää ole vatsassa, siitä, että se on siellä joskus ollut, ei saisi enää näkyä merkkiäkään. Jo sairaalassa kävin ensimmäisen kerran vaa'alla ja petyin, kun synnytys ei vienytkään kiloja niin paljon kuin olisin toivonut.

Nyt kun synnytyksestä on kulunut kuukausi, raskauskiloja on jäljellä kaksi tai kolme, päivästä riippuen. Ajatukseni pyörii liikaa painon ja syömisen ympärillä. Jätän aterioita välistä, syön todella vähän, ramppaan peilin edessä peilaamassa vatsaani ja käyn vaa'alla vähintään aamuin ja illoin. Toisaalta syön jatkuvasti jotain herkkuja ja välillä ahmin ruokaakin aivan älyttömiä määriä. Kovin tervettä se ei ole.

Tällä hetkellä painoni tuntuu olevan ainoa asia, johon voin vaikuttaa ja jotain voin hallita. Raskausaikana ne asiat olivat painoni ja kodin siisteys. Nyt en enää jaksa kovin paljon siivoilla tai järjestellä, ei vain kiinnosta, mutta painoa tarkkailen sitäkin tehokkaammin. Haaveilen siitä, että olisin tikkulaiha. Todella hyvä kehonkuva opettaa lapsille. Ei ihan.