Pahimpia on yöt.

Ei tule uni, ei. Pelkkä itku vain. Napero on mummilla yökylässä, ja tämä äiti saisi nukkua, mutta kun ei. Mentiin jo miehen kanssa nukkumaan, mutta tuli itku. Mies yritti lohduttaa, mutta hermostui melkein, kun en osannut sanoa, mikä vaivaa tai mistä tämä johtuu. Eikä se osaa auttaa. Miten voisikaan osata, kun en itekään tiiä, mikä mua vaivaa ja miten kukaan voisi auttaa. Lupasin yrittää nukkua, nieleskelin itkua ja odotin, että mies nukahtaa. Sitten hiivin olohuoneeseen. Ajattelin alkaa tehdä käännöstä aikani kuluksi. Jotain hyödyllistä edes.

Aivan kamalan huono omatunto on tuosta naperon yökyläilystä. Varmasti kenenkään alle kaksivuotias ei ole pois kotoa öitä niin paljon kuin meidän lapsi. Nyt on jo monena viikonloppuna ollut mummilla, jotta mä saisin hoidettua asioita, luettua tenttiin tai muuten vaan levättyä. Mummi ottaa lapsen mielellään, ja naperokin viihtyy siellä. Ja musta tuntuu aivan kamalalta. Olen niin iloinen, että saan vähän huoahtaa, mutta samalla niin surullinen sen takia, että lapsi ei ole kotona, ja tiedän olevani maailman huonoin äiti. Olen niin surullinen siitä, etten jaksa naperon kanssa touhuta niin paljon kuin pitäisi enkä paljon leikkiäkään. Enkä viedä puistoon. Ja jos on joku sovittu meno tai tapaaminen, niin senkin nykyisin useimmiten perun kuin että menemme. Ensi viikollakin on kaksi mammatapaamista, enköhän loppujen lopuksi peru molemmat. On vain niin paljon helpompaa olla kotona. Ja samalla sattuu niin kamalasti, koska tiedän, että mun pitäisi jaksaa olla parempi äiti ja mun pitäisi jaksaa enemmän. Keväällä kävimme naperon kanssa joka päivä jossain, puistossa, kaupassa, pyöräilemässä, missä vain, ja nyt en enää vain jaksa.

Joka ilta päätän, että huomenna olen parempi äiti ja huomenna jaksan enemmän, mutta aina se huominen tulee ja menee samanlaisena kuin eilinen ja sitä edellinen päivä ja sitä edellinen päivä. Ihan aina. Alkaa jo tosissaan pelottaa, mitä tapahtuu Pöpön synnyttyä. Perheterapeutti ei soittanut tällä viikolla, ja mua alkaa arveluttaa, uskallanko sanoakaan sille mitään tästä pahasta olosta. Jos ne tuomitseekin mut todella huonoksi äidiksi, ja joudutaan johonkin lastensuojelujuttuihin. Sitä en kestäisi. En tosin kestä tätäkään. En kestä ajatella, miten pahaa tämä mun olo tekee naperolle tai Pöpölle. Enkä kestä olla tällainen. Huono äiti.