Loma.

Loma. Se oli ja meni. Oli suurimmaksi osaksi ihanaa. Parasta oli päästä pitkästä aikaa kotikotiin ja olla vaan. Mutta ei sekään mikään unelmien täyttymys ollut. Harmi. Olin odottanut, että saisin enemmän omaa aikaa ja enemmän lomaa, mutta ei kai sitä kaikkea voi saada. Mutta riittää se vähäkin. Täysin omaa aikaa sain lähinnä naperon nukkuessa, joten univelkaa en ainakaan saanut lomalla vähennettyä. Muutaman kerran otettiin miehen kanssa yhteen niistä samoista vanhoista asioista, ja itkuhan siitä seurasi. Ja unettomuus. Raivostuttaa vain, että oletusarvoisesti se olen minä, joka lapsen kanssa herää aamulla ja hoitaa aamutouhut ja odottelee, että isi jaksaa herätä. Miksei se mies voisi joskus käskemättä tai pyytämättä nousta naperon kanssa ja antaa mun nukkua edes sen aamupuuron ohi? Tai miksei se voisi herätä meidän kanssa edes samaan aikaan?  Ärsyttävää viettää perhelomaa, jos kolmasosa perheestä ei viitsi elää samassa rytmissä sen kahden kolmasosan kanssa.

Älyttömän listan tekemistä olin itselleni suunnitellut, mutta suurin osa jäi tekemättä. Ommeltua sain melko paljon, mutta toisaalta kävin myös Kangastukussa shoppailemassa suuret kasat lisää kankaita. Tenttiin lukeminen ja kääntäminen jäivät väliin. Nehän ne olisivat olleet ne listan tärkeimmät. Kääntää ehtii öisinkin, ja tenttiinkin on vielä huikeat kaksi viikkoa. Kusessa ollaan, ja taitaa jäädä siihen viimeiseenkin kesätenttiin menemättä. Syksyllä petraan sitten. Pakko ennen kuin Pöpö syntyy. Kun vain osaisi aikatauluttaa fiksummin tämän elämänsä. Tai viitsisi ihan tosissaan. Tässä tietokoneen edessä istuessa ja netissä surfailessa menee luvattoman paljon aikaa hukkaan. Tänäänkin piti kääntää, mutta näköjään kello on jo niin paljon, että taitaa olla turha enää aloittaa. Nukkuakin pitäisi.

Kun vain ei tarvitsisi käydä töissä. Ehkä ei tarvitsekaan. Seitsemän viikkoa aikaa äitiysloman viralliseen alkuun, mutta näyttää siltä, että lomalle tässä jäädään huomattavasti aiemmin. Tämän kesän lomat olin pyytänyt saada rahana, ja näin oli pomon kanssa sovittukin. Tänään kuitenkin huomasin, että uuden työvuorolistan mukaan olen lomalla 11. elokuuta alkaen. Työsopimus loppuukin sitten sopivasti viimeiseen lomapäivään, joten näin ollen loman alkuun on alle kolme viikkoa. En tietenkään ihan purematta niele sitä, että sovitusta ei pidetä kiinni, joten maanantaina sitten soittoa pomolle. Tosin sen kyllä tiedän, että olin lomalla tai en, työtunteja ei noille merkityille lomaviikoille varmasti ole kuin minimi viisi tuntia viikossa. Puuh, että voi olla surkea työpaikka. On vain toivottava parasta, ettei tarvitsisi enää äitiysloman jälkeen tuonne palata, minne tahansa muualle, kiitos.

Huomasi kyllä tänään heti, että töissä ollaan. Harjoitussupistuksia, kipeitäkin sellaisia, tuli aivan eri tahtiin kuin lomalla ollessa. Maanantaina onkin neuvolalääkäri, joten saa tietää kohdunsuun ja -kaulan tilannetta. Toivottavasti nuo kipeätkään supistukset eivät olisi mitään aiheuttaneet. On 28 viikkoa kuitenkin vielä liian vähän, vaikka toivonkin, että Pöpö syntyisi hieman etuajassa. En jaksaisi lokakuun puoleenväliin asti odotella, vaikka mahdollisesti ehtisinkin hoitaa keskeneräiset projektit loppuun. Olisi vain niin ihana päästä jo tutustumaan uuteen perheenjäseneen ja nuuskuttelemaan vastasyntynyttä. Nähdä kuinka naperosta tulee maailman paras isosisko ja päästä kokemaan se pikkuvauva-aika vielä viimeisen kerran. Todennäköisesti odotettavissa esikoisen valtavaa mustasukkaisuutta ja kolme kuukautta kestävä koliikki. Hyvästi siis niille vähäisillekin yöunille.