Muutamat viime päivät on ollu aika hankalia. Se lähti Singaporeen. Se on siellä kesän, ja mulla on sellainen tunne, että ei se tänne palaakaan. Miksi palaisi? En mä voi sille luvata, että meistä tulee joskus vielä jotain. En mä tiedä tällä hetkellä mistään mitään.
Kaipaan älyttömästi tähän arkeen toista ihmistä, mutta kun mulla oli se tässä, mua vaan ahisti ja oli niin älyttömän paha olla. Mutta en oikein osaa olla yksinkään. Kuitenkin olen yksin. Ja yksinäinen. Tuntuu siltä, että olen täysin ulkopuolinen kaikesta. Ihan kuin katselisin jonkun ikkunan takaa, miten ihmiset elää omaa onnellista elämäänsä ja mä olen vaan niin pihalla.
Kaipaan älyttömästi tähän arkeen toista ihmistä, mutta kun mulla oli se tässä, mua vaan ahisti ja oli niin älyttömän paha olla. Mutta en oikein osaa olla yksinkään. Kuitenkin olen yksin. Ja yksinäinen. Tuntuu siltä, että olen täysin ulkopuolinen kaikesta. Ihan kuin katselisin jonkun ikkunan takaa, miten ihmiset elää omaa onnellista elämäänsä ja mä olen vaan niin pihalla.
En mä tiiä, miten tästä voi päästä eteenpäin. Miten sitä voi oppia olemaan yksin? Nyt muutaman päivän ajan olen ratkaissut ongelman tapaamalla kavereita ja ystäviä iltaisin. Sitten suoraan treffien jälkeen nukkumaan. Aiemmin on ollut tosi kivaa viettää aikaa yksin, mutta nyt on ollut hankalaa sen lähdön jälkeen. Kun on tiennyt, että se ei ole samassa kaupungissa ja varsinkin nyt, kun se ei enää ole edes Suomessa. Mitä ihmettä mä teen?
Mä halusin olla
Vapaa ja yksin
Vapaa ja yksin
Mut joku sarvipäinen
Lisäs siihen -äinen
Musta tuli
vapaa ja yksinäinen
Chisu: Vapaa ja yksin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti