Bridesmaid.

Tänään päästiin tulevan rouvan kanssa vähän suunnittelemaan häitä. Saatiin tehtyä kutsumallit, kirjoitettua kutsujen teksti sekä hääinfo. Tuleva aviomies oli tyrmännyt kaiken. Heh. Ei tämä ihan niin helppoa tainnut ollakaan. Kaikkien kutsujen tulee kuulemma olla tismalleen samanlaisia (miksi?), väri oli väärä (vaikka aiemmin ihan oikea), mitään ylimääräisiä lippulappusia ei kutsujen mukana lähetellä (herra itse sitten varmaan vastailee puhelimeen, kun ihmiset soittelee ja kyselee mitä milloinkin hääjuhlaan liittyvää).

Noh, kyllä näihin kompromissit löydetään, mutta morsian oli vain hieman tympiintynyt. Mä luulen, että jos itse joskus päädyn naimisiin, erotaan sulhasen kanssa ennen häitä. Oon niin hirveä stressaamaan ja musta tulisi varmaan aivan kamala bridezilla. Siksi meenkin maistraatissa naimisiin ja lähden reissuun. Kaverit ja sukulaiset voi sitten järkätä ne bileet siiheksi, kun tullaan kotiin. Mun ei tarvitse huolehtia (stressata) mistään ja varmasti päädytään naimisiin.

Enää puuttuu vain se mies. Tuon oman miehen kanssa odotan vain päivää,  jolloin saadaan puhuttua tämä meidän juttu pois päiväjärjestyksestä. Aikaa ei vain sillä herralla tunnu löytyvän, kun on kaikkea mahdollista omaa menoa. Kurjinta tässä on se, että mies varmasti ajattelee meitä edelleen pariskuntana, kun taas mä liu'un ajatuksissani koko ajan vain lähemmäksi sinkkuutta. Tuntuu myös, että oma ahdistukseni ei päästä irti ennen kuin asiat on puhuttu selviksi. Tiiä sitten, auttaako sekään, mutta luulisin.


No ehkä tässä joku päivä lähiaikoina ehditään vähän keskustella. Yksi ilta melkein jo ehdittiin, mutta naperopa heräsi, ja ennen kuin se oli takaisin nukkumassa, mä olin horroksessa. Onhan tuo päivä huomennakin.