"En syö, en puhu, en juo.
Makaan sängyllä kuin mykkä mytty.
Tämä ei ole minun elämäni.
Tämä on hullu vitsi."

5. heinäkuuta 2012

Loman loppu.

Sinne se loma sitten meni. Tänään tultiin takaisin kotiin. Surkeaakin surkeampi päivän alku, mutta ihana tästä tuli kuitenkin. Herätyskello soi klo 4.45, kun olin ehtinyt nukkua noin kaksi tuntia. Loput kamat kasaan, kohti Helsinki-Vantaata ja koneeseen. Kone oli maailman pienin purkki, sellainen potkurikone, joka vatkas ja veivas. Äidillä meinas iskeä paniikki, kun se tajusi, että koneeseen päästäkseen on kiivettävä noin seitsemän rappusta. Seitsemän! Se on melkein vähemmän kuin jos haluaa päästä meijän alaovelle. Miten sellainen miniatyyrikone voi mihinkään lentää? Rohkein mielin koneeseen, kyllä se ilmaan lähti. Naperon kanssa on muodostunut tavaksi, että annan sille pillimaidon, kun turvavöiden merkkivalo sammuu. Niin tälläkin kertaa. Vähän sen jälkeen kapteeni päätti "näyttää maisemia". Johtuneeko koneen pienuudesta, mutta kyllä tuntui mun päässä, että tasapaino lähtee. Naperolla myös. Vierestä kuului vain "äitiäitiäitii!", ja oksennus lensi kaaressa. Siivousepisodin jälkeen lento sujui hyvin, mitä nyt napero näytti vähän huonovointiselta.

Tuollaisen päivän alun jälkeen voisi kuvitella, ettei siitä päivästä kovin loistava voi tulla. Mutta mitä vielä! Sain puhelun eräältä ystävältä, jonka kanssa omasta mielestäni ei olla kovinkaan läheisiä, mutta ilmeisesti siitä huolimatta, että nähdään tai soitellaan melko harvoin, ollaankin aika hyviä ystäviä. Ystäväni kertoi varanneensa kirkon marraskuulle. Kun sain rauhoituttua siitä ilosta, hän yllätti vielä suuremmin. Ystäväni pyysi minua kaasokseen! Aloin itkeä ja nauraa samaan aikaan, ja voi että sitä fiilistä! Olen niin onnellinen tämän pariskunnan puolesta ja niin otettu siitä kunniasta, joka mulle tarjotaan. Apua! Heti alkoi mielessä pyöriä miljoona suunnitelmaa ja asiaa ja kaikkea. Nyt tulevan syksyn aikana nähdään, onko musta wedding planneriksi. Hih. Aivan huippua!

Lapsoset lähti isin kanssa mummilaan, ja mulla on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Pesen pyykkiä, how cool. Lauantain häiden häälahja odottaa vielä väkertämistään, siihen siis keskityn seuraavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti