Voi argh, mikä ompeluviikonloppu takana. Aloin perjantaina ommella naperolle takkia nurkissa ja parvekkeella lojuneesta ikivanhasta Marimekon Kaivo-kankaasta. Ongelma numero yksi ilmestyi, kun aloin leikata kangasta. Kuvio ei ole vastoin kaikkia odotuksia symmetrinen, joten se kuvio on siinä takissakin vähän miten sattuu. Ongelmaksi numero kaksi osoittautui leikattujen palojen ompeleminen yhteen. Ei onnistunut ei, ei vaan enää riittänyt logiikka, että mikä pala kuuluu minnekin. Lauantaina keksin onneksi, miten homma etenee, mutta onnistuin sitten ompelemaan hupun suuaukon kiinni sen takasauman sijaan. Tyhmä. Tänään sitten purin ja jatkoin. Näytti jo aika hyvältä, kunnes epäonnistuin yhessä tikkauksessa niin, että se on tosiaan pakko purkaa koko ommel. Se siitä. Jatkan huomenna.
Täniltasten ompeluepäonnistumisten jälkeen olisi vain pitänyt mennä nukkumaan, mutta ajattelin, että nopeasti saumurilla fiksaan yhen paidan. Jep. Kohta, joka oli liian löysä, on nyt liian tiukka. Kangas kiertää älyttömästi ja mitä muuta.
Mitä opimme tästä? Ehjää ei kannata alkaa korjata, ja älä edes yritä ommella väsyneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti