Varjoissa.

Taas se masennuksen varjo tuntuu langenneen ylleni. En vaan pysty olemaan positiivinen. Mahassa on möykky ja kurkussa pala ja ahdistaa ja pelottaa. Ei tämä masennus varmaan ikinä parane eikä mene pois.

Paska mutsi hermostuu tosi pienestä. Paska mutsi huutaa. Paska mutsi ei ole läsnä. Paska mutsi ei kuule, mitä lapsi sanoo, ei huomioi. Paska mutsi haluaisi vain mennä peiton alle eikä tulla ikinä sieltä pois.

En syö. En vain pysty syömään. Tiedän, että pitäisi. Olisinhan paremmalla tuulellakin, jos verensokeri ei olisi koko ajan matalalla. Vauva ei saa kunnon maitoa, jos en syö. Mutta siltikään en syö. 

En tiedä, oliko siitä suuresta päätöksestä mitään apua. Yhtä paska olo on taas kuin ennen sitä. Sama se, missä asun ja kenen kanssa, kun joka tapauksessa voin huonosti.

Haluan vain pois.