"En syö, en puhu, en juo.
Makaan sängyllä kuin mykkä mytty.
Tämä ei ole minun elämäni.
Tämä on hullu vitsi."

17. maaliskuuta 2012

Herkkuloppu.

Voi valivalivali, mutta kyllä ällöttää, mitä kaikkea paskaa sitä kurkustaan työntää alas. Eikä minkäänlaista itsekuria, ei yhtään. Mutta kunhan tuo sipsipussi on syöty (öh.) loppuu mättäminen. Samaa oon aatellu jokaisen viikonlopun jälkeen, mutta nyt on pakko oikeasti.

Iho on jo viikkoja ollut huonommassa kunnossa kuin ikinä, vatsa ei oo toiminut kunnolla suunnilleen koko vuonna, ällöttää ja on kamalan raskas olo koko ajan. Ehkä vois tohon syömiseen kiinnittää vähän enemmän huomiota. Mutta se himo. En oo koskaan tykännyt suklaasta paitsi nyt viimeisen vuoden ajan. Nyt menisi (menee) jo levyllinen yhdellä istumalla, eikä edes ällötä. Ällöä. Suklaata, sipsejä, karkkia, keksejä, mitä vaan ja paljon, kiitos. Ja mikään ei riitä. Miksei ne hedelmät voi olla yhtä ihania ja himottavia kuin joku suklaalevy? Mä en ymmärrä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti