"En syö, en puhu, en juo.
Makaan sängyllä kuin mykkä mytty.
Tämä ei ole minun elämäni.
Tämä on hullu vitsi."

16. tammikuuta 2012

Lomaloma.

Loma. Haluan kirjoittaa lomasta. Siis tuosta menneestä pääosin ihanasta joululomasta. Nyt vain tuntuu, etten osaa sanoa siitä mitään. Oli kivaa. Meni hyvin. Kaipaan kotiin. Olen entistä varmempi siitä, että haluan muuttaa takaisin etelään ja mahdollisimman pian.

Oli ihana vain hengata kotona äitin ja isin kanssa. Ja voi että kuinka paljon lapset saivat huomiota. Kyllä äidillä hermo lepäsi, kun pääsi vaikka käymään kaupassa ihan ilman lapsia. Ensimmäiset kolme viikkoa suunnilleen oltiin vaan ja vikalla viikolla sitten juostiin paniikissa kaksilla treffeillä per päivä.

Totesin, että mulla on kyllä maailman parhaat ystävät. Niin ihania tyyppejä, ettei voisi ihanampia olla. Harmi vaan, että ne on siellä niin kaukana. Mutta on myös lohduttavaa tietää, että ne on siellä, vaikka mä oon täällä. Välimatka tai se, että nähdään vaan pari kertaa vuodessa, ei oo ongelma. Se on lohdullista.

Joulupukkikin kävi. Napero pelkäsi aivan älyttömästi, reppana. Uutena vuotena ammuttiin raketteja. Napero pelkäsi niitäkin. Reppana. Jouluaattona meinasin joutua lähtemään lapsenvahdiksi ystäväni lapselle, kun ystäväni ajatteli synnyttävänsä. Ei synnyttänyt eikä synnyttänyt myöskään 28.12., josta mulla "oli fiilis". En siis ehtinyt kummipoikaa tapaamaan livenä ennen loman loppua. Oltiin oltu viime vuonna tosi kilttejä, kun joulupukki toi paljon lahjoja. Napero jakoi lahjat ja teki omistaan ja Pöpön lahjoista jonot. Niillä olikin lahjoja ihan jonoiksi asti. Ja olihan niissä lahjoissa sitten roudaaminen kotiin. Huh.

Pidettiin myös Pöpön nimijuhla etelässä. Papiksi opiskeleva ystäväni toimi seremoniamestarina ja oli valmistellut aivan ihanan tilaisuuden. Itku tuli, kun oli niin kaunista. Juhlia riitti muutenkin, kun loppiaisena oli veljeni pojan ristiäiset. Hyvin käyttäytyviä lapsia meillä, kun voi huoletta lähteä oikeastaan mihin vaan niiden kanssa. Pöpö pysyy tyytyväisenä, kun on kylläinen, ja naperokin tottelee aika hyvin. Paitsi vetihän se kunnon uhmashown, kun oltiin ristiäisistä lähdössä. 

Oli ihana ja pitkä reissu, mutta oli kyllä kiva tulla kotiinkin. Mieliala parani tuolla kovasti, ja oikein odotin kaikkia kivoja juttuja, jotka täällä kotona odotti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti