Kello on jo kohta 11, ja ollaan vielä yövaatteissa. Aamupalan sentään napero on jo syönyt, ja mulla on toinen mukillinen teetä menossa. Ollaan me kyllä ehitty jo vaihtaa keittiössä järjestystä ja vaihtaa se sitten takasin. Meni liian ahtaaksi. Jotain uutta ja piristävää olisi kiva saada. Varsinkin kun ei tiedä, kauan me tässä vielä asutaan. Eipä ole niille haluamillemme alueille tullut yhtään uusia vuokrattavia asuntoja.
Miehen kanssa juteltiin asiat taas suht selviksi tuossa yksi ilta. Ärsyttää tämä ainainen vuoristorata ja se, että mies ei osaa puhua. Sanoinkin sille, että sen on opeteltava, koska en aio itseäni meijän suhteen takia enää sairastuttaa. Nyt kun oon päässy sen pahimman yli, en halua siihen entiseen enää palata. Hyvillä mielin siis taas.
Tietty kaikkiin parisuhteisiin kuuluu riidat ja erimielisyydet, mutta varmaan ton viime vuoden takia jokainen riita tuntuu musta tosi isolta ja epänormaalilta. Ne riidat saa tosi isot mittasuhteet mun päässä, ja mietin aina, että tässäkö tämä oli. Ei kovin hyvä. Kai se luottamus meijän parisuhteen kestävyyteen on nollissa. En tiedä, millä sen voisi korjata. Ei kai siihen auta kuin aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti