Itku pitkästä ilosta.

Oli ihana alkuviikko. Ystävä oli kylässä, ei ahdistanut eikä surettanut. Ystävä lähti eilen, ja nyt olo onkin taas entisellään. Olo huononi sitä mukaa, kun ystävän lähdön aika läheni. Alkoi kiukuttaa ja ahdistaa. Ei tästä tunnu mitään tulevan. Viikon kuluttua olisi se keskusteluaika sen hoitsun kanssa. En oikein jaksa odottaa siltäkään mitään. Ei siitä varmasti ole mitään apua.