Riitoja.

Miehen kanssa ollaan viime aikoina oltu ihan hyvissä väleissä. Ei mitään läheisyyttä, mutta muuten ollaan kuitenkin eletty melko normaalisti. Puhutaankin jopa toisillemme. Ei mitään syvällisiä, mutta lapsista ja sellasista arkisista asioista.

Eilen kuitenkin riideltiin taas. Tai no ei se ehtinyt oikeen riidaksi muuttua, kun alotettiin jo mykkäkoulu ja mentiin nukkumaan, mutta kuitenkin. Mua alkoi päivällä ärsyttää, kun yritin naperon kanssa miestä herätellä, että lähettäis käymään keskustassa ennen kuin mentäisiin miehen äidin luo syömään. No, eihän se viittinyt herätä, joten lähdin sitten lasten kanssa yksin. Mies tuli sitten perästä äidilleen. Ihmettelin, kun ei noi oharit harmittanut sen enempää. Hirveän helppoahan se ei ole noiden kahden kanssa käydä pikkukaupoissa, mutta selviäähän siitä.

Illalla hermostuin, kun mies oli menossa nukkumaan ja Pöpö tietenkin heräs juuri, kun olisin saanut viettää hetken omaa aikaa ennen kuin kävisin nukkumaan. En saanut. Miehelle tiuskahdin, että olisi kiva, jos hänkin joskus olisi niiden lasten kanssa. Sehän suuttui, haki peiton ja tyynyn ja kävi sohvalle nukkumaan. Me sitten Pöpön kanssa nukuttiin makkarissa. Ei toivotettu hyvää yötä eikä sanottu mitään muutakaan. Kummallista on, että toikaan ei liikauttanut mua yhtään. Ennen olisin itkenyt ja valvonut puoli yötä, nyt kävin vain nukkumaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Parisuhteen kannalta on kai aika huolestuttavaa, jos ei riidat eikä sen puoleen hyvät hetketkään tunnu missään. Onkohan tämä tosiaan tällä taputeltu?

Toi oman ajan puute mua rassaa aika paljon. Olishan se kiva tehdä jotain välillä ihan yksinkin. Päivisin kun Pöpö nukkuu, napero on hereillä. Iltaisin kun napero on jo nukkumassa, Pöpö syö. Mies lähtee aamulla työharjoitteluun, käy sen jälkeen pari tuntia salilla ja tulee seitsemän kahdeksan aikaan kotiin. Se leikkii hetken aikaa naperon kanssa, käyttää sen ehkä iltapesulla, ja mä oon sen aikaa Pöpön kanssa. Sitten Pöpöllä alkaakin iltatankkaus, ja sen jälkeen käydäänkin nukkumaan. Siinä meni sekin päivä, enkä ollut hetkeäkään yksin. Hyvää harjoittelua yh-elämään jos ei muuta. Silloin varmasti saisin sitä omaakin aikaa muutaman kerran viikossa.