"En syö, en puhu, en juo.
Makaan sängyllä kuin mykkä mytty.
Tämä ei ole minun elämäni.
Tämä on hullu vitsi."

6. marraskuuta 2011

Kamala, kamala äiti.

On aivan kamala olla. Mä en vaan pysty tähän. Mä olen vaan niin surkea äiti. En jaksa enkä osaa. Olis kaikille niin paljon helpompaa, jos mua ei olis. Ei tarvis katella ja ihmetellä itkevää äitiä. Mulla ei vaan pinna kestä yhtään esikoisen ilkeyksiä, ja sitten huudan sille ja alan itkeä. Lapsi alkaa itkeä, kun äiti itkee, ja sitten itketään molemmat. Ja saan jatkuvasti pyydellä anteeksi siltä, kun huudan sille. Aivan hirveä äiti. Tekis mieli hypätä parvekkeelta tai vetää ranteet auki. Ei kovin hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti