Ei tunnu juhannukselta. Ei ole varmaan ikinä tuntunut näin vähän juhannukselta. Ollaan naperon kanssa kahdestaan kotona ja vietetään ihan normaalia, en mä tiedä, viikonloppua tai arkea. Mies on töissä, ehkä parempi niin. Eilen tullessani töistä se oli jo nukkumassa. En tiedä, mitä taas ajattelin, kun toivoin, että olisi saatu juteltua. Turha toivo se ainakin oli. Alkaa vaikuttaa aika sinetöidyltä tämä homma. Oon jo unohtanut, mistä me riideltiin, mutta nyt tämä puhumattomuus rassaa niin paljon, että hajoan. En voi uskoa, miten joku voi tehdä noin enkä käsitä, mitä se tällä hakee. Se takuulla tietää, että kaikki ei ole kunnossa, mutta ilmeisesti luulee, että kaikki palaisi ennalleen, jos riittävän paljon teeskentelee, että kaikki on ennallaan. No ei ole.
Tänään on rv 24+0. Hurjan nopeasti menee aikaa. Enää 16 viikkoa laskettuun aikaan. Alkaa pelottaa. Eilen illalla nukkumaan käydessäni supisteli aika paljon ja ehkä kipeästikin. Stressaa niin paljon tämä parisuhdetilanne, että alkaa jo varmasti vaikuttaa raskauden kulkuun. Pelottaa myös, miten tämä jatkuva paha olo vaikuttaa Pöpöön. Ja naperoon. Naperosta on tullut kovin halailevainen, ja iltaisin sen on saatava pitää kädestä kiinni, kunnes nukahtaa. Ei ollut ennen tuollaista.
Epäilen myös, että jonkinasteista raskaudenaikaista masennustakin on ilmassa. Tosin sekin johtuu tästä parisuhteesta, ei raskaudesta. Hormonit kyllä varmasti vaikuttavat fiilikseen ja siihen, että kaikki tuntuu entistä pahemmalta. Tuntuu, että kodin ulkopuolelle lähteminen on nykyään todella vaikeaa ja saavutus itsessään. Väsyttää, ja haluaisin vain olla. Pitänee ottaa neuvolassa puheeksi, koska en todellakaan voi hyvin ja tiedän sen itsekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti