Ei mitään muutosta tilanteeseen. Ei siis juteltu tänäänkään. Satuttiin ihme kyllä olemaan muutama tunti samaan aikaan hereillä, mutta eipä sitä ennen naperon nukkumaanmenoa voi alkaa tosissaan jutella. Yllättäen mies taas ehti mennä nukkumaan ennen lasta. Näin ollen hiljaisuus jatkuu.
Vaietaanko me tämä parisuhde kuoliaaksi? Mies käyttäytyy jo kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut, kuin mitään riitaa ei olisi ollutkaan. Tulee taputtelemaan mahaa, antaa pusuja, juttelee normaalisti. Helppohan siihen olisi lähteä mukaan, mutta en tahdo. Tahdon, että kerrankin nämä asiat selvitettäisi ja puhuttaisi, että tämä ei taas toistuisi muutaman viikon tai kuukauden kuluttua. Niin hajalla olen ollut viimeiset pari viikkoa, että tämän on vain loputtava. Tavalla tai toisella.
Tätä menoa vain ei pian ole enää mitään, mitä selvittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti