Olipahan huili-ilta eilen. Melkoista menoa, mutta olipahan mukavaa. Aamuyöllä sitten pitserian kautta kotiin. Mies toi lapset iltapäivällä, ja kovasti koitin ehdottaa lapsukaisille päiväunia. Ei ihan uponnut. Onneksi sain ne kuitenkin ennen yhdeksää jo yöunille, jonne ajattelin itekin piakkoin suunnata. Saa nähdä, onkohan edessä kamala liskojen yö. Koitin pyytää miestäkin meille yökylään, ettei tarvitsisi yksin panikoida, mutta ei se tullut. Tylsää.
Tällaisina päivinä on ihan hirveä ikävä miestä. Haluaisin halailla ja pussailla ja olla kainalossa. Toisina päivinä sitten taas ei kiinnosta yhtään koko mies. Vähän olen alkanut miettiä tätä meidän suhdetta ja sen tulevaisuutta. En tiiä, onko sitä. Ei olla nyt erilleenmuuton jälkeen vietetty juuri ollenkaan aikaa yhdessä. Mies tulee tänne lasten kanssa leikkimään tai vie ne mukanaan, mutta sellaista meidän aikaa ei ole ollut. Kesäloma varmaan näyttää jonkinlaisen suunnan tälle meidän elämälle. Mies on tulossa myös etelään viikoksi, kun me ollaan siellä lasten kanssa. Siinä sitten on sitä yhteistä perheaikaa tiedossa. Enää kaksi kokonaista viikkoa ja muutama päivä päälle, niin mennään jo. Ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti