Tällä hetkellä elän sitten kun -elämää. Sitten kun ollaan muutettu. Sitten kun saan sisustaa uutta asuntoa. Sitten kun tulee kevät. Sitten kun tulee kesä. Sitten kun saan rahaa. Sitten kun äitiysloma loppuu. Sitten kun alan oikeasti kirjoittaa gradua. Sitten kun mulla on aikaa. Sitten kun mua ei enää masenna.
Raivostuttavaa. Miksei sitä voi elää kokonaan tässä hetkessä, vaan puoliksi tulevaisuudessa? Pitäähän tietty tulevaisuutta vähän suunnitella, mutta ei tässä jonkun epämääräisen odottelemisessa mitään järkeä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti