Oli ehkä jonkinmoinen antikliimaksi se asunto. Ihana se on, ja mieskin kehui sitä, kun tuli meitä sinne moikkaamaan. Mutta. Enpä olisi neljä ja puoli vuotta sitten uskonut, että muutan ilman miestä johonkin asuntoon. Lapset ja kaikkea, mutta ei kokonaista perhettä. Eipä olisi kukaan uskonut. Niin surullista. Miksei tämä vaan voinut toimia? Ja miten kateellinen olenkaan edelleen ihmisille, joilla se toimii. Taas tuli tällä viikolla kihlajaisuutisia, miksen se voinut olla minä?
En oo koskaan ollut mikään sisustustarrojen suurin fani, mutta tuon laitoin meijän katonrajaan, kun siskoni sen meille antoi. Tänään otin siitä valokuvan, revin sen irti ja laitoin roskiin. Jäi aika tyhjä fiilis. Vaikka en tuota tekstiä ole ihan meidän omaksi tuntenut, niin on siitä jotenkin tullut osa meitä ja meidän kotia.
Tuntuu kyllä, että en tällä hetkellä tunne itseäni. Viime päivät oon vain odottanut, että mies tulee kotiin ja pääsen polttamaan röökiä. Kävin jopa äsken hakemassa kaupasta lisää tupakkaa, kun edelliset oli melkein lopussa. Minä, joka olen ollut varma, etten enää koskaan ala polttaa. Haluaisin vain juoda siideriä, polttaa tupakkaa ja olla.
Käyn täällä joka päivä ja mietin, että mitä teille kuuluu?
VastaaPoistaIhan samaa olen mäkin miettinyt. Toivottavasti kaikki on hyvin.
VastaaPoistaHei! Elämä ilman nettiä on... Noh, elämää ilman nettiä :) En siis ole saanut aikaiseksi tilata sitä uuteen kotiin, ja se kaupungin ilmainen langaton verkko on niin tuhottoman hidas, että ei sen kanssa jaksa leikkiä. Mutta olenpahan saanut tehtyä kaikkea oikeasti hyödyllistä, kun aika ei mene tietokoneella roikkumiseen.
VastaaPoistaHurjan paljon lämmittää sydäntä, että olette kaivanneet. Kiitos. Meillä menee oikein kivasti. Saatiin muutettua, ja asuntokin alkaa tuntua jo kodilta. Uusi elämä hakee uomiaan, mutta pääsääntösesti ratkaisu vaikuttaa oikein hyvältä, ja mieskin hengailee meijän kanssa lähes päivittäin. Olen jopa saanut sitä kuuluisaa omaa aikaa, vau. Kertoilen kuulumisia enemmän sitten joskus, kun saan sen netin tilattua. Nyt ollaan lasten kanssa mun kotikotona. Ihanaa, kun pääsee vähän arkisista kuvioista pois.
Kiva kuulla, että olette alkaneet kotiutumaan :) Siitä se elämä aukeaa, pieniä solmuja yksi kerrallaan. Kuuluisa oma aika ei ole suotta niin kuuluisaa, on ihan hirveen tärkeetä saada viettää tarpeeksi aikaa omassa parhaassa seurassa ;)
VastaaPoistaValoisaa kevättä teille, ja innolla oottelen uusia blogipäivityksiä kun niiden aika on :)