Tänään on taas todella hyvä päivä. Aamulla kerhoilua ja lounasta ystävien luona, nyt äidin oma hetki suklaalevyn ja teekupin kanssa. Vielä kun olisi Hesari, hetki olisi täydellinen. Ja kyllä, se mun kovasti vannomani herkkulakko päättyi about seuraavana päivänä. Täytyy elämässä olla vähän nautintoja, vaikka sitten suklaalevy päivässä. Oonhan kuitenkin käynyt ihan hölkkälenkillä treenaamassa puolimaratonia varten nyt useampana päivänä. Ihanan terapeuttista sekin.
Muutama päivä enää ja sitten on aika muuttaa. Luultavasti saan uuden kodin avaimet jo perjantaina, joten lauantai olisi sitten muuttopäivä. Hurjasti tekisi mieli laittaa lapset mummille yökylään ja lähteä itse baanalle muuttorysäyksen jälkeen. Pöpö ei vaan ole vielä ollut yöhoidossa eikä kyllä sen puoleen päivähoidossakaan. Mummi kävi jo eilen Pöpön kanssa seurustelemassa, kun poika on alkanut vähän vierastaa. On sitten lauantai helpompi kaikille.
Saisi tämä viikko rientää nyt vauhdilla. Tuntuu sellaiselta väliviikolta kuin ei itse olisi kokonainen ollenkaan. Osittain vanhassa, mutta silti jo osittain uudessa. Tällä viikolla ei ole edes oikein mitään ohjelmaakaan. Ei neuvolaa, ei perhetyöntekijää, ei hoitsua, ei mitään.
Mutta en malta odottaa sitä muuttoa! Ihanaa päästä laittamaan uutta kotia. Saan ystäviltäni hienon valkoisen ruokapöydän. Mitään hintaa he eivät siitä halunneet, mutta lupasin tarjota kahvit koko porukalle. Ihanaa, kun on aivan mahtavia ystäviä. Miettivät jopa, että Etelä-Pohjanmaalta perheen äidin kotikotoa saisi sängynkin ja kaikkea. Kyllä hyvät ystävät ovat kullanarvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti