Kaikenlaista.

Loma lähestyy. Kohtahan me jo matkataan kotikotiin. En oo edes ehtinyt odottaa koko matkaa, kun on ollut niin hyvä fiilis ja niin paljon tekemistä. En oikeastaan edes kaipaa etelään tällä hetkellä. Ehkä sain riittävän annoksen joululomalla. Ei vaan, ihan huippua se on kuitenkin mennä taas kotiin. Kalenteri alkaa uhkaavasti täyttyä sen viikon osalta, ja voi olla, että lomailu jää melko vähäiselle.

Kummipoitsun nimijuhlaa vietetään viikon kuluttua. En malta odottaa hänenkään tapaamistaan. Ihan loistava homma kyllä, kun nuo kummiteltavat sattuivat niin lähekkäin syntymään. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli kaksi vauvaa yhdellä reissulla. Se kolmas kummiteltava on sitten tässä samassa kaupungissa eikä toivottavasti synny sillä aikaa, kun me ollaan etelässä. Mun pitäisi olla sitä isoveljeä vahtimassa sillä aikaa, kun äiti ja isi tapaavat haikaran. Niin ainakin olen suunnitellut. Ystäväni, siis tämä raskaana oleva äiti on tosin sitä mieltä, että h-hetken lähestyessä he soittavat anopille, joka lähtee autolla suhailemaan semmoset 600 kilometriä, ja toivovat, että ehtii ajoissa perille. Haloo! Ystäväni miehelle totesinkin, että älä kuuntele tällä kertaa vaimoasi, vaan soitatte mulle. Toivottavasti sitten soittavat.

Kummitytsän myötä virkattavat projektit lisääntyivät taas. Onneksi ehdin sen edellisen pupun saada juuri valmiiksi, niin pystyin aloittamaan jo seuraavaa. Tältä kummitädiltä saa tervetuliaislahjaksi virkatun pupun. Näköjään. Tai jotain muuta itsetehtyä. Tilasin muuten kummipojalle ja Pöpölle ihanimmat Sophie the Giraffe -kirahvit. Ja tajusin, että miksen tilannut niitä myös näille kahdelle muulle silloin vielä tulevalle kummilapselle. No, täytyy tilata myöhemmin.

Tämä viikko on kyllä ollut huippuviikko rahantuhlauksen kannalta. Pyörähdin yksi päivä ihan pikapikaa henkkamaukalla. Oltiin siellä varmaan maksimissaan 10 minuuttia, ja loppusumma oli yli 80 euroa. Se siitä lapsilisäpäivästä. Toivottavasti mies saisi heti niitä hierottavia aivan älyttömästi, että edes joku tässä perheessä saisi rahaa. Ja että mulla olisi jotain, mitä tuhlata.

Hyvin meillä menee miehen kanssa nykyään. Mielettömän ihanaa tämä elämä nykyään. Oon aina oikeastaan ollut vähän sitä mieltä, että avioliitto on aika höpöhommaa, enkä oo ajatellut kovinkaan vakavasti, että mentäisiin miehen kanssa naimisiin. Ei ainakaan lähiaikoina, sitten joskus ehkä. Nyt on mieli muuttunut aika rajusti. Kun ollaan aika hyvin jo selvitty tollasista ongelmista kuin mitä meillä viime vuonna oli, oon aika varma, että selvitään mistä vaan, jos vaan halutaan. Ja ajattelen ehkä vähän myös niin, että jos on valmis sitoutumaan loppuelämäkseen aikana, jolloin parisuhde ei ehkä kukoista parhaimmillaan eikä elämä ole ihan ruusunpunaista, se on todellista sitoutumista eikä pelkkää onnen huumaa. Katsotaan, miten tässä käy. Tänä vuonnahan on karkausvuosi, joten jospa sitä vaikka kosisi. Hih.

Napero meni tänään yökylään mummilaan. Ajattelin, että miehen kanssa vietettäisi hieman parisuhdeaikaa kahdestaan, mutta eiköhän tuo Pöpönen sitten valvonut puolille öin, ja miehellä on aamulla aikaisin taas töitä. No mutta saan sentään syödä herkkuja niin paljon kuin napa vetää eikä tarvitse edes salailla!