Sisko on pian 2 v ja 8 kk, veli on pian 7 kk ja äiti on täysi outsider niiden touhuissa. On ihanaa seurata vierestä, kuinka hyvin ne jo pelaa yhteen. Sisko saa veljen takuuvarmasti räkättämään ja kiljahtelemaan, ja sehän vasta siskosta onkin kivaa, että veljeltä saa täyden huomion. Naperon mustasukkaisuus on melkein historiaa varmaan sen takia, että Pöpö ei ole enää niin kiinni mussa, mutta varmasti myös sen takia, että veli fanittaa isosiskoaan ihan kympillä.
Se veli taitaa muuten jo ryömiä. Tai en tiedä, voiko sitä ryömimiseksi kutsua, jos laittaa posken maahan, kädet puuskaan rinnan alle ja polkee jaloilla vauhtia kuin viimeistä päivää. Samalla voi vähän karjua ja öristä niin kuin joku keihäänheittäjä. Tosin tämä onnistuu vain sängyllä, mutta kyllä sillä tyylillä pääsee jo metrin eteenpäin ja vieläpä aika haipakkaa. Tämän ryömimisen lisäksi poitsu oppi viime viikolla pyörimään kuin väkkärä. Mahalleen ja selälleen ja navan ympäri, se ei ole hetkeäkään paikoillaan.
On jotenkin niin mystistä, miten pieni vauva voi oppia noin suuria asioita ihan itsestään. Vähän niin kuin että miten se voi osata tollaista, kun mä (tai kukaan muu) ei oo sitä sille opettanut. Mistä ne keksii, että nyt voisi kokeilla päästä selältä mahalleen, kun vain vähän aiemmin se ei ole kiinnostanut tippaakaan? Oli kyllä huippua, kun tänään opetin Pöpön läiskyttämään vettä käsillään. Siis oikeasti opetin. Tavallaan. Se on aina aiemmin kylvyssä vain polskinut jaloillaan ja ollut ihan fiiliksissä. Nyt pidin sitä istuvassa asennossa ammeessa ja näytin, että käsillä voi myös läiskyttää. Ensin se kokeili itse vähän ja innostui sitten tosissaan. Lisäksi ihana isosisko tuli myös läiskyttämään, ja siitähän se riemu repesi.
On ne niin ihania.
Mun blogissa odottaa tunnustus, käy kurkkaamassa :)
VastaaPoista