Ei tule uni, ei.

Taas vaivaa unettomuus. Tosin syy taitaa olla liian monessa illalla nautitussa teekupposessa, ei niinkään ahdistuksessa tällä kertaa. 

Tuossa illalla tunsin yhdessä kohtaa itseni jopa onnelliseksi. Se oli sellainen pieni hetki, kun naperon kanssa piirrettiin ja onni läikähti sisälläni. Nyt yritän pitää tästä fiiliksestä kiinni, on ihan hyvä olla. Ja kai mä välillä olen ihan hyvä äitikin. Tunsin myös jonkinlaista onnea ja rakkautta äskenkin, kun imetin Pöpöä. Toinen niin suloisesti tuhisi ja jutteli rintaa imiessään. Saattaa tästä vielä joskus tullakin jotain.

Ystävä ehti tuossa loppuillasta vielä säikäyttää. Laittoi tekstarin, että on matkalla Kättärille. Hänellä on laskettu aika vasta tammikuun puolenvälin jälkeen, joten kyllä alkoi jännittää, että vauva meinaa tänä yönä syntyä. Ei onneksi kuitenkaan, vaan oli väärä hälytys. Mutta eiköhän se sieltä tämän vuoden puolella kuitenkin tule, 28.12. on mun veikkaukseni. Poitsusta tulee ensimmäinen kummilapseni. Ihan parasta.

Asuntoja olen katsellut. En tiiä, ratkaisisiko se muutto mitään. Jonkinlainen aikalisä olisi ainakin tarpeen. Toisaalta taas sitten olisin vieläkin enemmän yksin, jos mies ei muutamaa tuntia illassa samassa asunnossa pyörisi. Mutta ei tämä näinkään voi enää kauaa jatkua.

Tässä meidänkin talossa olisi yksi kaksio vapaana. Pikkuinen tosin, mutta jotenkin haaveilen simppelistä elämästä lasten kanssa, ilman turhaa roinaa. Mies voisi sitten jäädä tähän kämppään ja ottaa tästä ainakin yhden huoneen yrityksensä toimitilaksi. Mutta ehkä oltaisiin kuitenkin vähän liian lähekkäin. 

Mutta tuli mitä tuli, miehen haluan kuitenkin pitää elämässäni. Onhan se lasteni isä ja mielettömän tärkeä ihminen mulle jo senkin takia. Ja muutenkin. Tuntuu, ettei meillä ole enää mitään parisuhdetta. Ollaan niin kuin kaverit, mutta toisaalta siihen nähden riidellään ja pidetään mykkäkoulua liian paljon. Ainakin väliaikainen ero voisi tehdä ihan hyvää. Huomaisi, rakastaako toista tosissaan vai ei. Nyt musta tuntuu, etten rakasta enää. Liian pitkään ollaan oltu hiljaa ja vaiettu ongelmista, että rakkauskin on kuollut. Se voisi kyllä jostain löytyä taas, kun vain olisi ilman vähän aikaa. Saa nähdä.