tag:blogger.com,1999:blog-57974959641178221982024-03-05T21:27:34.322+02:00Tää ei oo mun elämä.tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.comBlogger175125tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-85698131740084429962015-11-03T09:47:00.000+02:002015-11-03T09:47:08.098+02:00Pidä huolta itsestäs.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Nyt ei ole kovin hyvä. Mä olen niin väsynyt, niin väsynyt. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Nyt on niin hirveän kamalan kauhean stressaava ajanjakso elämässä, että mun henkinen jaksaminen on aivan äärirajoilla. Gradun kirjoittaminen, valmistuminen ja opiskelijaidentiteetistä luopuminen, siinä on jo melkoisesti. Siihen lisäksi vielä irtisanoutuminen nykyisestä työstä, muutto etelään ja elämän jakaminen toisen aikuisen ihmisen kanssa, kaikki pelottaa ja kaikki pelottaa niin perkeleesti.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Olen aika hyvin pystynyt keskittymään yhteen ja tällä hetkellä olennaisimpaan asiaan eli graduprosessiin ja opiskelujen viimeistelemiseen. Olen tiennyt, että vedän itseni aika tiukille, mutta olen ajatellut, että pysyn tietyn rajan sisällä, että jaksan kyllä nämä muutamat kuukaudet.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">En pysynyt. Graduaikataulu oli liian tiukka ja vaativa, ja on liian paljon todella suuria asioita tapahtumassa, että ne voisi painaa unohduksiin joksikin aikaa. Kuppi meni nurin.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Viime viikolla menin pitkästä aikaa töihin. Olin ollut flunssassa, keuhkoputkentulehduksessa ja viikon lomalla, joten edellisestä työvuorosta oli kulunut jo kolmisen viikkoa ja sen kolmisen viikkoa olin käyttänyt gradun kirjoittamiseen. Ajattelin, että työ toisi tasoittavaa vastapainoa gradustressille, onhan kyse kahdesta niin erilaisesta asiasta. Eipä tuonut ei. Tunnin verran sinnittelin töissä, kunnes menin esimieheni luo. Purskahdin itkuun ennen kuin sain sanottua, että mä en nyt pysty tähän. Itkin aikani, ja esimieheni sanoi, että mene lääkäriin. Menin lääkäriin, olin kauhuissani. Lääkäri sanoi, että mulla on akuutti stressireaktio, kuormitus on liian suuri, syö, nuku ja lepää, aikatauluta gradu uudestaan.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Aikataulutin gradun uudestaan päättämällä, että ei ole aikataulua. Se on valmis sitten, kun se on valmis. Sen enempään en nyt pysty. En kuitenkaan pysty juurikaan syömään enkä varsinkaan nukkumaan, lepäämisestä puhumattakaan. En tiedä, mitä teen. Pitäisi varata aika omalle työterveyslääkärille, mutta numeron näpytteleminen ja soittaminen tuntuu nyt ylivoimaiselta. Itkettää, ja haluaisin vain nukkua, mutta en pysty itkemään enkä nukkumaan. Vaeltelen kotona huoneesta toiseen enkä pysty tarttumaan mihinkään tehtävään, en pysähtymään enkä olemaan läsnä. En tiedä.</span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-50586635196925361092015-08-18T10:42:00.001+03:002015-08-18T10:42:44.925+03:00Tää ON mun elämä.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Aika rientää, viikot, kuukaudet, vuodet kuluvat. Taas on kohta yksi vuosi kulunut edellisestä kirjoituksestani. Toisinaan ajattelen, että voisihan sitä laittaa vähän ajatuksia ylös, mutta sitten se kuitenkin jää. Kirjoitan ennemmin päiväkirjaan, oikealle paperille, oikealla kynällä.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Siitä on jo yli vuosi. Muistan, kun sain tietää, että Robin Williams on kuollut. Lahjakas näyttelijä, mutta en ollut sen enempää kiinnostunut hänestä. Muistan sen epätoivon ja ahdistuksen, kun sain tietää hänen tehneen itsemurhan. Jos Robin Williams on kokenut, että kuolema on elämää parempi vaihtoehto, niin mitä järkeä minunkaan on täällä olla? Muistan, miten katsoin parvekkeen kaiteen yli ja punnitsin, kuolisinko jos hyppäisin. Muistan, miten mietin laittavani lasteni isälle tekstiviestin, että tulee meille mahdollisimman nopeasti, ettei lasten tarvitsisi olla kuin hetken yksin sen jälkeen, kun mä olisin hypännyt. Totesin kuitenkin, että vituiksi sekin varmasti menisi enkä kuolisikaan. Menin pois parvekkeelta. Pelästyin, miten minusta voi tuntua niin pahalta, että kylmän rauhallisesti katson alas parvekkeelta ja mietin, jättäväni kaiken.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Se ilta oli jollain tavalla käänteentekevä elämässäni. Siitä illasta, kauhusta, epätoivosta ja paniikista selvittyäni aloin todella tehdä töitä itseni kanssa. Oman pääni kanssa. Ystäväni pikkuveljien äiti opiskeli elämäntaitovalmentajaksi. Pääsin tapaamaan häntä muutaman kerran, ja jotain ihmeellistä tapahtui meidän tapaamistemme aikana ja niiden jälkeen. Jotenkin maailma kirkastui ja elämä alkoi näyttää aluksi ihan hyvältä, sitten hyvältä ja vielä paremmalta.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Sain kunnon opiskeluvaihteen päälle, ja seminaarityöni valmistui marraskuun lopussa. Kirjoitin sitä sillä mentaliteetilla, että kuhan menee läpi. Sain nelosen. Töissä oli ihan kiva käydä, koska minulla on aivan huiput työkaverit. Opettelin olemaan yksin ja tein niitä juttuja, joista nautin. Minun oli hyvä olla yksin ja loppujen lopuksi jo tarvitsin sitä omaa aikaa olla yksin.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tein tulevaisuudensuunnitelmia ja vasta hieman myöhemmin tajusin, että suunnitelmiini ei kuulunut ketään muuta kuin minä ja lapseni. Se oli hämmentävä hetki. Tajuta, että minulla on niin hyvä olla itsekseni ja yksin, että en tarvitse rinnalle ketään muuta. Pärjään yksin, selviän yksin, olen onnellinen yksin.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Ja niin kuin elämällä yleensä on tapana, se yllättää. Vain pari viikkoa tulevaisuudensuunnitelmien tekemisen jälkeen olimme lasteni kanssa viettämässä joulua perheeni luona kotikotona. Lähdin tapsan tansseihin siskoni ja hänen miehensä kanssa. En ollut koskaan aiemmin ollut tapaninpäivänä baarissa, joten kerrankin kun siihen oli mahdollisuus, olihan se lähdettävä. Fiilistelin etukäteen, kuinka varmasti monet teiniaikojen tutut tai tutuntutut ovat myös joulunvietossa vanhassa kotikaupungissaan ja kuinka niitä näkee baarissa. Ja niin niitä näkikin.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tapasin ripari-isoseni, jonka kanssa ei olla vuosiin tavattu. Hänen seurueessaan oli sattumalta eräs tyyppi. Entisiä kotikaupunkilaisia hänkin, mutta kuitenkaan en ollut hänen olemassaolostaan tietoinen ennen tuota iltaa. Siinä tyypissä oli sitä jotain, siinä tyypissä on edelleen sitä jotain. Tällä hetkellä olen laittamassa elämää ja opiskeluja pakettiin täällä pohjoisessa, ja mitä todennäköisimmin vuodenvaihteessa koittaa paluu etelään tai vielä etelämpään, Keski-Eurooppaan.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Elämä tuo mukanaan asioita, joita ei voisi koskaan edes kuvitella tai edes toivoa. Ja silti on tunne, että juuri näin tämän kuuluikin mennä. Tää on mun elämä.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<div style="text-align: center;">
<img alt="Kuvahaun tulos haulle a year ago i would've never pictured my life the way it is now" src="" /></div>
tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-28055157570655442252014-10-23T09:00:00.001+03:002014-10-23T09:02:11.314+03:00Omaa tietä löytämässä<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">En ole mitään. En
onnistu missään. Mikään ei onnistu. En riitä omana itsenäni. Minusta ei koskaan
tule mitään. Elämästäni ei tule koskaan mitään. Näitä ja samankaltaisia
ajatuksia olen vaalinut oikeastaan koko aikuisikäni. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kaksi pientä lasta,
ero, pitkittyneet opinnot, surkea työpaikka, diagnoosi keskivaikea masennus ja
epätyypillinen laihuushäiriö. Olen huono. Olen epäonnistunut. Olen mitätön.
Pettymyksiä, tuskaa, kipua, pelkoa, yksinäisyyttä, epätoivoa, hapuilua. Varmuus,
että olisi kaikkien kannalta parempi, jos minua ei enää olisi. Ymmärrys, että
minun olisi vain kärsittävä ja odotettava, että kuolisin. Sitä elämäni on ja
tulisi aina olemaan.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">En ole koskaan pitänyt
itseäni minään. Olen aina ollut liian vähän jotain tai liikaa jotain muuta. En
ole koskaan kuulunut joukkoon. Olen ollut aina huonompi ja aina jollain tavalla
ulkopuolinen. En ole tuntenut riittäväni sellaisena kuin olen, joten olen
yrittänyt olla jotain, mitä en ole. Olen hakenut rakkautta ja hyväksyntää vääriltä
ihmisiltä, väärillä tavoilla, vääristä syistä. Olen odottanut jonkun tulevan ja
rakastavan minut ehjäksi, tekevän elämästäni elämisen arvoisen.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">En ole koskaan todella
rakastanut itseäni. En ole koskaan todella välittänyt itsestäni.<o:p></o:p></span></span><br />
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kunnes eräänä elokuun
aamuna vuonna 2014 heräsin ja tunsin, kuinka kaikki palaset elämässäni olivat
loksahtaneet paikoilleen. Yhtäkkiä kaikki oli selvää. Minulla ei ole kiire
mihinkään. Löydän kyllä paikkani maailmassa ja elämäntehtäväni, kunhan vain
annan itselleni aikaa ja lopetan turhan sinne tänne sinkoilun. Minä tiedän.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Rauha. En tiedä,
johtuiko tämä silmieni avautuminen viiden päivän mehupaastosta,
elämäntaitovalmentajan tapaamisesta vai siitä, että olin tietoisesti ja
alitajuisesti pyrkinyt selvittämään elämäni solmut ja löytämään rauhan, vai
kaikista niistä yhdessä. Sillä ei ole merkitystä. Minä hyväksyn itseni,
arvostan ja rakastan itseäni ja olen itselleni armollinen. Minä olen arvokas ja
täysin riittävä juuri sellaisena kuin olen. Minä tiedän. Minä uskon.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">En muista, milloin
tutustuin ensimmäisen kerran Hidasta elämää -sivustoon, mutta olen lukenut
säännöllisin väliajoin sen artikkeleita ja blogikirjoituksia. Omassa pahassa
olossa velloessani en pystynyt ymmärtämään tai sisäistämään lukemaani, mutta
jotain niistä on kuitenkin jäänyt alitajuntaani. Nyt kun olen lukenut samoja tekstejä
uudestaan, olen huomannut, että monet asiat on sanottu juuri niin kuin minä
ajattelen, en vain aiemmin nähnyt sitä.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Minulla on vielä paljon
opittavaa, olen vasta tieni alussa. Suunta on kuitenkin ehdottoman oikea, ja
tiedän, että loppuelämäni tulee olemaan one hell of a ride. Elämällä on aivan
mielettömiä asioita tarjottavanaan minulle, ja minä saan kaiken, minkä haluan.
Minä tiedän. Minä uskon. Minä luotan.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">En olisi villeimmissä unelmissanikaan
voinut kuvitella, että minusta voisi joskus tuntua tältä. Nyt, juuri nyt
minulla on niin hyvä olla, etten tiedä, itkisinkö vai nauraisinko. Tässä
päivänä eräänä kun laahustin väsyneenä yliopistolle nuhjuisissa vaatteissa,
hiukset pystyssä, ilman meikkiä, minun oli yhtäkkiä pakko suoristaa selkäni,
nostaa leukani pystyyn ja hymyillä kuin sanoakseni vastaantulijoille:
’Katsokaa, kuinka minä loistan. Katsokaa, kuinka olen löytänyt rauhan.’<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Elämä on tässä ja nyt. Maailma
on minun. </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Osallistuin Hidasta elämää -sivuston järjestämään kirjoituskilpailuun. Palkinnot arvottiin, ja minä voitin. Aika hurjaa. Tänä vuonna olen pitänyt taidenäyttelyn ja voittanut kirjoituskilpailun. Melkosta.</span></span></div>
tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-37775803481243946082014-05-26T22:26:00.003+03:002014-05-26T22:26:32.285+03:00Häähumua.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Viikonloppu meni häitä juhliessa. Ihanaakin ihanampi rakas ystäväni jo yli kymmenen vuoden takaa meni naimisiin toisen hyvän ystäväni kanssa. Itse sain kunnian olla kaasona, vaikka tälle tuoreelle rouvalle sanoin jo pari vuotta sitten yksien häiden jälkeen, etten koskaan enää ala kaasoksi. Aloin tietenkin, kun ystäväni pyysi.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Juhlat onnistuivat loistavasti ja olivat vain niin ihanat. Oli ihanaa nähdä vanhoja työkavereitani siltä ajalta, kun vielä asuin Etelä-Suomessa. Yhtä hyviä tyyppejä olivat edelleen kuin silloin seitsemän vuotta sitten. Hieman haikeana muistelen niitä aikoja. Hyvä, että ne ovat menneisyyttä, mutta kuitenkin, olihan se mukavaa.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Vähän jännitin etukäteen, koska siellä oli paljon myös muita vanhoja tuttuja, edellisiä elämiä ja muita. Pelotti mennä sinne, koska koen, että en ole juuri päässyt eteenpäin. Opiskelen edelleen, olen "väliaikaisessa" duunissa, eronnut kahden lapsen yh-äiti. Mutta sitten mä aloin ajatella, että mitä helvetin väliä sillä on. Eikä sillä olekaan. Ei ole mun elämä mennyt ehkä ihan sillä tavalla kuin oon ajatellu, mutta ei kai se silti sen huonompi elämä ole? Tottakai sitä miettii välillä, useinkin, että miksi just mun elämä on niin paskaa, mutta loppujen lopuksi se ei ole. Niiden paskimpienkin päivien jälkeen tulee parempia, näitä jolloin kaikki on vain vaaleanpunaista hattaraa.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Pieni alakulo alkaa kyllä hiipiä pintaan, eikä sille mitään voi. On paljon asioita, joiden toivoisin olevan toisin, mutta myös paljon asioita, jotka ovat just hyvin juuri sellaisina kuin ne ovat. Mulla on maailman parhaat ja ihanimmat lapset, joiden puolesta antaisin mitä vain. Mun elämä on täynnä hienoja, tärkeitä ja niin rakkaita ystäviä ja läheisiä, etten edes ymmärrä miten voin olla niin onnekas. Ja maailma on täynnä ihania, mahtavia ja niin sydämellisiä ihmisiä niinkuin sain tuolla häissä huomata.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kunpa tästä fiiliksestä sais jemmattua edes osan pahan päivän varalle. Että muistaisi silloinkin olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä on, eikä vain ajatella niitä asioita, joita ei ole.</span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-49841804180498443612014-05-19T18:37:00.000+03:002014-05-19T18:37:29.806+03:00Loppujen lopuksi sitä on yksin.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Eilen illalla aloin ihan toden teolla miettiä menneisyyttäni ja yritin löytää selitystä sille, miksi mun on niin vaikea olla yksin ja miksi pelkään hylätyksi tulemista niin paljon. Miksi musta tuntuu, että olen aina jotenkin ulkopuolinen?</span><div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mun mielestä mulla oli ihan tavallinen lapsuus. Isosisko- ja velipuoli äidin aiemmasta avioliitosta, minä ja kokonainen pikkuveli. Äiti ja isä edelleen naimisissa. Ne meni naimisiin lähes päivälleen tasan puoli vuotta ennenkuin mä synnyin. Mikä lie "pakko" sekin aikoinaan.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Muistan perhepäivähoitajani ja muut hoitolapset, muistan saman pihan muut lapset. Sen kun opin ajamaan ilman apupyöriä, kun opin solmimaan kengännauhat rusetille. Sen kun käytiin kerran hoitotädin kanssa kioskilla ja siellä myytiin violetteja karkkeja, en ollut tiennyt sellasia olevan olemassakaan.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Muistan, kun pääsin kerran tai ehkä kahdesti isän mukaan päiväksi tontille, kun rakennettiin omaa taloa. Muistan, että isi valoi mulle betonisia hiekkakakkuja, että sedät muurasivat tiiliverhoilua. Muistan ensimmäisen joulun omassa, uudessa kodissa. Kun isoveli lähti käymään kioskilla ja kuinka ollakaan, joulupukki tuli juuri silloin. Muistan ihmetelleeni, miten joulupukilla voikaan olla niin samanlainen ääni kuin isoveljellä. Vahva on lapsen usko.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Muistan, kun itkin autossa, kun isi lähti viemään mua mummolaan, koska pikkuveljen oli määrä syntyä lähiaikoina. Muistan, että oltiin äitin ja pikkuveljen kanssa kotona. Siihen aikaan sisarukset eivät saaneet olla päivähoidossa, jos äiti oli äitiyslomalla. Muistan, että se oli kamalan tylsää. Kaikki kaverit olivat tietenkin tarhassa, esikoulussa kävin kai kerran viikossa. Tipuin joku yö parvelta ja sain aivotärähdyksen enkä saanut mennä edes esikouluun. Niin tylsä vuosi kotona äidin ja pikkuveljen kanssa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Menin kouluun. Olin ainoa tyttö meidän luokalta, joka asui sillä asuinalueella. Muut kylän samanikäiset lapset olivat rinnakkaisluokalla. Muut luokkani lapset asuivat muualla, ja kaikilla oli luokallamme ainakin yksi kaveri, paras kaveri omalta asuinalueeltaan. Kuljin koulumatkat yksin. Joskus saatoin kulkea joko vuotta vanhemman tai vuotta nuoremman meillä päin asuvan kaverini kanssa yhtä matkaa kouluun, mutta heilläkin oli tietenkin kaverinsa omilta luokiltaan. Muistan, kuinka musta tuntui, etten kelpaa parhaaksi kaveriksi kenellekään. Ne, joiden kanssa oltiin jossain vaiheessa parempia, ehkä jopa parhaita kavereita, muuttivat pois.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kuudennella luokallemme tuli uusi tyttö. Sen kanssa oltiin välillä parhaita kavereita, välillä se oli paras kaveri yhden toisen luokkalaisemme kanssa. Kolmistaan emme viettäneet aikaa, kai se oli sen ikäisenä se juttu, että voi olla paras kaveri vain yhden kanssa kerrallaan. Kun en ollut sen uuden tytön kanssa paras kaveri, olin yksin.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Yläasteella meillä oli kuuden hengen tyttöporukka. Kilttejä tyttöjä, jotka olivat hyviä koulussa. Muilla omat tärkeät, aikaavievät harrastuksensa. Itse olisin halunnut viettää aikaa Mäkkärin edessä, tavata poikia, hengailla niinkuin kaikki coolit tyypit. Sen sijaan olin kotona ja opiskelin.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Lukion tokalla tutustuin kahteen tyttöön ja pääsin mukaan kaveriporukkaan, joka oli sellainen, josta olin aina haaveillut. Me kolme tyttöä ja paljon poikia. Bileitä ja hengailua. Sitä ennen kävin viisi kertaa viikossa aerobic-tunneilla ja kerran viikossa spinningissä. Luin illat koulujuttuja. Kehitin sääntöjä, joiden mukaan esimerkiksi iltakuuden jälkeen ei saanut enää syödä. Ei väliä, vaikka olisi ollut koulussa neljään asti, mennyt siitä viideltä aerobiccaamaan ja tulisi kotiin vasta puoli seitsemän. Ei ruokaa kuuden jälkeen. Piste.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Lukion jälkeen aloin seurustella ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Se oli ihanaa. Niin ideaalista ja loppuelämän kestävää. Sen aikaisen mittapuun mukaan olimme yhdessä pitkään, vaikka olisi pitänyt erota jo ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Olin muka niin umpirakastunut ja toisaalta niin naiivi. Jos se kännissä haukkuu mut maanrakoon kerran, niin ei se tee sitä toista kertaa. Jos se tekee sen toisen kerran, niin ei varmasti enää kolmatta. Jos se kerran kännissä tönäisee mut ojanpohjalle, niin ei se sitä ainakaan tee enää. Liian kauan mä sitä katoin, mutta opin ainakin, mihin en enää ikinä lähde.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Olin muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Siellä tutustuin uusiin ihmisiin ja sain uusia kavereita. Lukioaikaiset kaverit olivat jääneet, mutta olin saanut uusia kavereita myös entisessä kotikaupungissani. Oli ihmisiä, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa ja joita kutsua ystävikseen. Kuitenkin olin vähän joka paikassa ulkopuolinen. Edelleen kaipasin sellaista parasta ystävää. Mutta eihän siinä iässä enää ollut parhaita ystäviä, kaikilla oli jo historiansa ja oma elämänsä. Opiskelupaikkamme oli sellainen sulatusuuni, joka keräsi opiskelijoita ympäri Etelä-Suomea ja josta ihmiset lähtivät aina viikonlopuksi elämään omaa, oikeaa elämäänsä. Niinhän minäkin tein.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tapasin tulevien lasteni isän ulkomailla erään kevään alussa. Seuraavana syksynä jo muutin tänne. Jäljellä olevat opintoni eivät enää katsoneet paikkakuntaa, joten sama oli jättää se kaupunki taakse ja muuttaa vielä kauemmaksi, yli 500 kilometrin päähän kotoa. Täällä olin ensimmäisen vuoden yksin, vailla ystäviä. Tein töitä vuokrafirman kautta, joten eri kohteiden työntekijöistä en saanut kavereita. Tutustuin kuitenkin yhteen toiseen vuokratyöntekijää ja hän olikin ensimmäinen kaverini täällä. Ensimmäistä kertaa lähdin ulos ilman poikaystävääni.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Aloin opiskella. Sain kavereita, ryyppäys- ja illanviettokavereita. Tulin raskaaksi, kaverit jäi. Vauva syntyi, mies teki pitkää työpäivää. Olin yksin. Pääsin kuitenkin mukaan äitiporukoihin ja löysin sielunsiskoni. Palasin töihin, opiskelut jäi vähemmälle. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Sovittiin miehen kanssa, että toinen lapsi saa tulla jos on tullakseen. Seuraavassa kuussa menkkoja ei enää tullut. Sen sijaan tuli niskaturvotusta ultrassa ja ongelmia ja puhumattomuutta parisuhteessa. Tuli piinallisen pitkä ja pelottava raskaus, jossa odotin ja pelkäsin yksin. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Syntyi vauva. Olin vielä enemmän yksin. En saanut tukea ja turvaa kenestäkään, vähiten omasta miehestäni, lasteni isästä. En tosin puhunut hänelle, mutta eipä hänkään ottanut asiaa puheeksi. Tuli ero. Tuli elämäni sumuisin kesä, josta en muista juuri mitään. Tuli ja meni miehiä, niinkuin oli tullut ja mennyt aina, kun en ollut ollut parisuhteessa. Yhdenillanjuttujen lukumäärän laskemisen lopetin tavattuani lasteni isän. Nuorempana saatoin hakea seksillä rakkautta ja välittämistä, vanhempana sitä, ettei tarvitsisi olla yksin. Sama asia kai.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tuli yksi mies, jonka kanssa homma ei oikein edennyt. Tuli toinen, joka sai mut puhuttua pyörryksiin, rakastumaan itseensä. Sitten se lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Tuli tuo ensimmäinen mies uudestaan. Juuri kun olin ajatellut, että suhteen voisi viedä seuraavalle tasolle, että se voisi tavata mun lapset, se löi liinat kiinni. Jostain syystä kuitenkin aloitettiin uudestaan, mutta eihän siitä edelleenkään tullut mitään. Ei se halunnut mua kokonaan, ei halunnut tavata mun lapsia. Jälkikäteen sanoi, että sitä pelotti niin paljon, että ei tulekaan niiden kanssa toimeen. Ei voinut kuitenkaan edes yrittää.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Sitten tapasinkin jo sen miehen. Sen kahden lapsen vastaeronneen isän monen sadan kilometrin päästä. Siinä asetelmassahan jo oli loistavat lähtökohdat parisuhteelle, mutta rakastuin silti aivan jäätävän täysin ja olin valmis sen kanssa ihan mihin vaan. Oikea rakkauden kesä, joka päättyi liian nopeasti ja niin kamalalla tavalla, etten uskonut selviäväni. Sitten taas tämä yksi mies, viimeisen kerran.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemista. Sietämätöntä yksinoloa ja kaipausta olla rakastettu. Pelkoa siitä, että jää yksin, ja varmuutta, että loppujen lopuksi sitä on yksin.</span></div>
tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-74347676449095114662014-05-18T11:38:00.001+03:002014-05-18T11:39:33.876+03:00Vapaa ja yksin.<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Muutamat viime päivät on ollu aika hankalia. Se lähti Singaporeen. Se on siellä kesän, ja mulla on sellainen tunne, että ei se tänne palaakaan. Miksi palaisi? En mä voi sille luvata, että meistä tulee joskus vielä jotain. En mä tiedä tällä hetkellä mistään mitään.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kaipaan älyttömästi tähän arkeen toista ihmistä, mutta kun mulla oli se tässä, mua vaan ahisti ja oli niin älyttömän paha olla. Mutta en oikein osaa olla yksinkään. Kuitenkin olen yksin. Ja yksinäinen. Tuntuu siltä, että olen täysin ulkopuolinen kaikesta. Ihan kuin katselisin jonkun ikkunan takaa, miten ihmiset elää omaa onnellista elämäänsä ja mä olen vaan niin pihalla.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<br />
<div style="text-align: center;">
<img height="400" src="https://fbcdn-sphotos-g-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc1/t1.0-9/10004045_10152792363669918_7853154131723591649_n.jpg" width="300" /></div>
</div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"></span><br />
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"></span><br />
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">
<div>
En mä tiiä, miten tästä voi päästä eteenpäin. Miten sitä voi oppia olemaan yksin? Nyt muutaman päivän ajan olen ratkaissut ongelman tapaamalla kavereita ja ystäviä iltaisin. Sitten suoraan treffien jälkeen nukkumaan. Aiemmin on ollut tosi kivaa viettää aikaa yksin, mutta nyt on ollut hankalaa sen lähdön jälkeen. Kun on tiennyt, että se ei ole samassa kaupungissa ja varsinkin nyt, kun se ei enää ole edes Suomessa. Mitä ihmettä mä teen?</div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
Mä halusin olla<br />
Vapaa ja yksin</div>
</span><div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mut joku sarvipäinen</span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Lisäs siihen -äinen</span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Musta tuli</span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">vapaa ja yksinäinen</span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Chisu: Vapaa ja yksin</span></div>
</div>
tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-87036908275661981872014-05-16T23:52:00.000+03:002014-05-16T23:52:17.551+03:00Who Would've Thought.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Oon aina rakastanut käsillä tekemistä. Ompelen, neulon, virkkaan, maalaan, askartelen. Aloitan miljoona projektia ja jätän kesken yhtä monta. Olen helvetin hyvä aloittamaan, mutta täydellisen surkea saattamaan päätökseen. Pätee moneen asiaan elämässäni.</span><div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Olen viime aikoina purkanut ahdistustani tekemällä erilaisia kollaaseja. Leikkaan lehdistä kuvia ja tekstejä ja sommittelen niistä tauluja. Kun ahdistaa niin paljon, ettei pysty mitään muuta tekemään, kaivan esiin sakset, liimaa ja pari lehteä ja teen niistä jotain mun näköstä ja omaa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Eräs ystäväni fiilisteli mun tekeleitä ja oli sitä mieltä, että ne pitää saada jonnekin esille kaikkien nähtäväksi. "Joopajoo", ajattelin, mutta sattumien summana ja tähtien oltua oikeassa asennossa oikeaan aikaan hyppäsin tuotokset kainalossa alkuviikosta junaan, joka vei Rovaniemelle. Sinne käytiin pystyttämässä näyttely yhteen lounasravintolaan, Rovaniemen klubille.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiKJp6jHxdodab3qaRk_Qa47uUaohBsgzZJTrCVKpehmRKIWFFO8NjSJ1T5CyW0c5atEfKuukRJ4HYaiW7HdDY6WmDS9P1T3V3bYg7EA3pcYDBgnRt002DE5w27As4BBVk8Nrgtn6AvJQ/s1600/2014-05-13+19.47.19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiKJp6jHxdodab3qaRk_Qa47uUaohBsgzZJTrCVKpehmRKIWFFO8NjSJ1T5CyW0c5atEfKuukRJ4HYaiW7HdDY6WmDS9P1T3V3bYg7EA3pcYDBgnRt002DE5w27As4BBVk8Nrgtn6AvJQ/s1600/2014-05-13+19.47.19.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij5B-xNQ_txjl8MzWOeAAt90nalulb2KXghx3I10wIwMzNCQY0i6Ealf03-XUPwP-rm6aF4xoDpjjqIu7x6D2-wWVvTFteHkPdvcjbMHoaZ_GRFSdlg_3v3e5JznBrscdkMmDJd7NBpjA/s1600/2014-05-13+19.47.50.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij5B-xNQ_txjl8MzWOeAAt90nalulb2KXghx3I10wIwMzNCQY0i6Ealf03-XUPwP-rm6aF4xoDpjjqIu7x6D2-wWVvTFteHkPdvcjbMHoaZ_GRFSdlg_3v3e5JznBrscdkMmDJd7NBpjA/s1600/2014-05-13+19.47.50.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Siellä ne nyt roikkuu, kaikkien nähtävillä ja arvosteltavina. Saman tien, kun ne oli ripustettu ja oltiin lähdetty, olisin halunnut kääntyä takaisin ja hakea ne pois. Ne on liian henkilökohtaisia ollakseen kaiken kansan nähtävillä. Niihin mä olen antanut osan itsestäni ja ajatuksistani. Ne olisi vain ollut pakko saada pois. Mutta eihän me niitä tietenkään lähdetty hakemaan. Sinne ne jäi. Mua ahisti.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kaikkien ystävien ja tuttujen mielestä tämä on aivan mieletön juttu. Itse vähättelen sitä, eihän mulle tapahdu mitään mieletöntä. Koen olevani sen verran mitätön ja mitäänsanomaton, että ei mulle voi tapahtua mitään mieletöntä. Järki sanoo, että onhan tämä aika kova juttu, mutta itse näen vain negatiivisia puolia. "Sehän on vaan joku lounasravintola. Eihän ihmiset lounasaikaan ehi niitä jäädä edes kattomaan. Eihän kukaan varmasti edes tykkää niistä."</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Mutta oikeasti: mitä väliä? Mitä väliä, vaikka niistä ei kukaan tykkäisi? Koska oikeastaan voihan joku niistä tykätäkin. Voihan joku löytää niistä jotain, mikä koskettaa. Sitä paitsi eihän kukaan tiedä, missä tunnelmissa mä olen niitä juttuja tehnyt. Ja voihan olla mahdollista, että saan ne vielä jonnekin muuallekin esille. Jonnekin "oikeampaan" paikkaan, jonnekin, jossa omistajien ensimmäinen ja ehkä ainoa motiivi ei ole se, että voi laittaa Lapin Kansan menot-palstalle ilmaisen ilmoituksen, koska kilpailijoillakin on ollut sellaisia. Eihän sitä tiedä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Mutta siellä ne on. Mun pöytälaatikkoon värkkäämät juttuni ja kuka tahansa voi mennä niitä katsomaan. On se aika hurjaa.</div>
</span></div>
tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-57440731990960971732014-05-14T15:41:00.003+03:002014-05-14T15:41:49.980+03:00Pmmp: Päiväkoti.<div style="background-color: white; line-height: 20px; margin-top: 10px;">
<br /></div>
<div style="background-color: white; line-height: 20px; margin-top: 10px;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kukaan ei tule kuitenkaan<br />jään hetkeksi tähän istumaan<br />En voi mennä uloskaan vielä<br />olisin mykkä ja voimaton siellä</span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 20px; margin-top: 10px;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tänään<br />et puheluuni vastaa<br />Niin, tänään olet lähtenyt pois</span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 20px; margin-top: 10px;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Nyt juuri joisimme aamukahvia<br />katsoisimme ikkunasta leikkipuistoa<br />Pyysin jo anteeksi, kahdestikin<br />Kuka nyt pussailee mua aamuisin?</span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 20px; margin-top: 10px;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tänään<br />mä en oo sinun tyttö<br />Tänään en tiedä missä oot</span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 20px; margin-top: 10px;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Päiväkodin lapset ovat pihalla taas<br />ne tuli leikkimään<br />Ilma on kauniimpi kuin milloinkaan<br />enkä itkekään<br />Päiväkodin lapset ovat pihalla taas<br />siellä nauretaan<br />Ilma on kauniimpi kuin aikoihin<br />Miksi itkisin</span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 20px; margin-top: 10px;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Naurakaa! (siellä nauretaan)</span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 20px; margin-top: 10px;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Olet siis pakannut tavarani jo<br />lehdestä ympyröity uusi asunto<br />Kilpikonnat jäävät sulle<br />sinunhan ne on<br />Muistaisit puhdistaa terraarion</span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 20px; margin-top: 10px;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Enää<br />mä en oo sinun tyttö<br />En enää tiedä missä oon</span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 20px; margin-top: 10px;">
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Päiväkodin lapset ovat pihalla taas<br />Niin kai minäkin<br />Ilma on kauniimpi kuin aikoihin<br />Miksi itkisin</span></div>
tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-32840590409975850202014-05-14T15:30:00.000+03:002014-05-16T23:53:24.613+03:00Vuosi nuoruudestani (?)<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Vuosi sitten tapasin sen miehen. Äitienpäiväaattona.
Ja tavallaan myös tasan vuosi sitten se tuli kaupunkiini tapaamaan vain mua.
Tänään on euroviisut, sinäkin iltana oli. Missä olen tämän vuoden jälkeen?</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tismalleen samassa tilanteessa kuin vuosi sitten.
Nyt. Nyt olen samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Vuosi sitten vannoin, että
nyt mun on aika kohdata oma itseni, omat pelkoni ja ahdistukseni. Mun on aika
päästä eteenpäin, oppia rakastamaan itseäni ihan itse, ihan omana itsenäni ja
olla onnellinen ihan vain ja ainoastaan itseni kanssa.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tapasin sen miehen. Rakastuin, rakastin. En edes
tajua, miten niin älyttömästi rakastuin. Kahden lapsen isä. Melko vasta
eronnut. Monta sataa kilometriä välimatkaa. Siinä miehessä oli ilmeisesti
jotain ihmeellistä. Ja jotain ihmeellistä siinä kai on edelleen. Tai miksi
muuten se olisi mun mielessä taas? Edelleen?</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Se jatkoi matkaansa, palasi yhteen lastensa äidin
kanssa. Se tuli mulle yllätyksenä, mutta tavallaan ei. Elää ilmeisen
onnellisena omaa pikku perhe-elämäänsä. En tiedä. Tai tiedän jotain, osittain.
Ei se mua ole kokonaan unohtanut. Haluaa ehkä olla kaveri. Nyt ehkä tuntuu
siltä, että voisinkin olla sille sitä. Mutta en ole varma.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mä jatkoin myös tavallaan matkaani. Siitä ystävästä,
joka kiskoi mut ylös ja joka sai mut pysymään hengissä, siitä tuli mulle rakas.
Rakastettu. Tavallaan tunsin sen jo vuoden takaa, tapailtiin kerran, toisenkin
kerran, kai kolmannenkin. Sen kolmannen kerran jälkeen siitä tuli ystävä. Se
oli aivan yhtäkkiä jotain aivan muuta kuin mitä se oli aikaisemmin ollut. Se
kertoi itsestään, taustastaan, ajatuksistaan, kaikesta. Aikaisemmin se ei ollut
kertonut. Opin tuntemaan sen. Se rakastui muhun, ja mä jotenkin myös siihen. Oltiin
parisuhteessa, suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta. Yhteistä kotia, perhettä,
avioliittoa, vauvaa. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Olin onnellinen, kunnes en enää ollut. Koko
alkuvuosi oli pelkkää ahdistusta ja stressiä. Gradu, työt, oman ajan puute, se
kaikki sai mut voimaan todella pahoin, vaikka tajusin sen vasta jälkikäteen. Sen
kaiken purin lähimpään ja sain senkin voimaan pahoin. Loppujen lopuksi
todettiin, että eroaminen on, jos ei ainoa, niin ainakin paras vaihtoehto. Sitä
eroa on nyt tässä tehty pari kuukautta. Hullua, miten nopeasti aika kuluu. Nyt
se lähti kokonaan pois kaupungista, Suomesta, joten ehkä pikkuhiljaa se erokin
sieltä alkaa astua esiin. Helppoa se ei ole. Se on täydellisin mies mulle,
ainakin paperilla. Sellainen joka tytön unelmamies, huomioonottava, kiltti,
ystävällinen, rakastava, älykäs, hyvin koulutettu, hyvin toimeentuleva ja mikä
mulle oli tärkeintä, se otti meidät, mut ja lapset omakseen. Mutta kuitenkin
siitä ehkä puuttui se jokin. Tai ainakin musta puuttui se jokin. En ollut vielä
valmis. Mutta nyt se on poissa, ja aika näyttää mitä tuleman pitää. Nähdäänkö
me edes koskaan enää? Voisiko meistä vielä kerran ja lopullisesti tulla jotain?
Oonko mä ikinä valmis? Mihinkään? Kenenkään kanssa?<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Vasta nyt tajusin, että tein saman tälle miehelle
kuin se toinen teki mulle. Otin laastarin. Ymmärrän nyt sitä toista todella
hyvin. Ymmärrän sen, kun se kertoi kokemastaan ahdistuksesta, tunteistaan,
halustaan olla yksin vaikka loppuelämänsä. Mä ymmärrän. Ja nyt pystyn antamaan
sille anteeksi, koska tajuan, ettei se sitä tahalleen tehny, ei satuttaakseen
mua, vaan se oli itse niin hukassa ja valitettavasti mä satuin joutumaan siihen
mukaan.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></span></div>
<span style="font-family: Georgia, 'Times New Roman', serif; font-size: 12pt;">Nyt on kuitenkin aika päästää irti. Kaikesta.
Kaikista. Nyt mä koen olevani riittävän vahva kohtaamaan pelkoni ja
ahdistukseni. Pikkuhiljaa mä löydän itseni ja opin rakastamaan itseäni.
Ennemmin tai myöhemmin mä olen ehjä ja onnellinen itseni kanssa, juuri
sellaisena kuin mä olen. Sitten, ehkä sitten mä voin kuvitella jakavani elämäni
jonkun ihmisen, puolison kanssa.</span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-66435204092757374102013-09-11T21:38:00.001+03:002013-09-11T21:38:17.273+03:00Shit hits the fan.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kamalin päivä ikinä. Paska todellakin osui tuulettimeen ja suoraan sanottuna voi vittu. Hain kolmen päivän sairausloman, kun eilen illalla ja vielä aamullakin oli tosi kipeä olo. Psykosomaattinen flunssa, kaikkeen ne naiset pystyy. Ystävä tuli pitämään paletin kasassa, kun itse makasin sängyn pohjalla ja nukuin.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Olo muuttui pelottavan samanlaiseksi kuin viime joulukuussa. Silloin lähdin pari kertaa töistä kesken päivän pois, koska en vain pystynyt olemaan siellä. Ahdisti niin paljon, että luulin kuolevani. Toivoin, että pääsisin jonnekin vähäksi tai vaikka pitkäksi aikaa lepäämään, että joku huolehtisi musta, että mun ei tarvitsisi olla mistään vastuussa, että saisin vain nukkua. Psykiatri totesi, etten ollut työ- tai opiskelukykyinen ja laittoi puolentoista kuukauden sairauslomalle.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Lähdettiin lasten kanssa viikoksi etelään mun kotikotiin. Lähdin joulun jälkeen Leville. Hajotin sillä reissulla kyynärpääni. Lähdettiin lasten kanssa pariksi kuukaudeksi etelään mun kotikotiin. Tultiin takaisin. En viettänyt yhtäkään lapsivapaata iltaa yksin kotona moneen kuukauteen. Tapasin sen miehen. Kesä meni onnellisena. Sitten se loppui.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kului yhdeksän kuukautta ja yksi päivä siitä, kun jäin pääni takia sairauslomalle, enkä kertaakaan miettinyt syitä, miksi niin kävi. Tai no, kyllä multa on niitä yritetty vähän kysellä, mutta oon sivuuttanu ne kysymykset aika tehokkaasti.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Nyt yheksän kuukautta ja yksi päivä myöhemmin oon edelleen siinä samassa tilanteessa kuin silloin. Tosin olo on vielä pahempi kuin silloin. Paljon käsittelemätöntä paskaa on kertynyt sen jälkeen, puhumattakaan, millaisiin mittoihin ne vanhat käsittelemättömät paskat on kasvanu.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Aivan järkyttävän ahistunu olo. Tekisi mieli vain lähteä karkuun ja painaa se kaikki paska taas unohduksiin ja keskittyä muihin asioihin. Leikkiä, että kaikki on kunnossa ja että ei mua mikään vaivaa, ei mulla oo mitään käsittelemättä. Mutta ei se niin mene. Tällä kertaa mä en voi paeta ja olla kohtaamatta sitä kaikkea, mitä mä oon paennut jo ties kauan. Kuukausia? Vuosia? Kymmeniä vuosia? No vitun kauan ainakin.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Nään vaan edessäni valtavan vuoren, joka mun on selvitettävä, jonka päälle mun on kiivettävä. Vasta sitten mä voin olla aidosti onnellinen. Eikä mulla ole mitään aavistustakaan, miten sille vuorelle kiivetään tai mistä mä edes alottaisin. Se on niin saatanan suuri ja pelottava, ei siitä voi selvitä. Tällä hetkellä kun jo pelkkä se, että pystyy hengittämään, tuntuu liian ylivoimaiselta.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">"Muista hengitä silti..." NGO 1.6.2013</span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-73687317877154326222013-09-09T13:02:00.000+03:002013-09-09T13:02:48.581+03:00Palasina.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Luulin jo kerran hajonneeni sen miehen takia, mutta eihän se ollut mitään verrattuna tähän, kuinka rikki oon nyt. Se tuli tänne lauantaina. Sattumusten summana päädyin meijän yhteiselle ystäväpariskunnalle, ja nähtiin siellä. Mua ahisti niin paljon, että luulin kuolevani. Väsymyksen piikkiin laitoin sen, että olin vaan hiljaa enkä puhunut kenellekään juuri mitään. Kyllähän se luki mua kuin avointa kirjaa ja tasan näki, että mulla vaan oli niin saatanan paha olla siellä sen kanssa. Edellisen kerran oon tainnu olla siellä niiden luona sen kanssa juhannuksena. Silloin kun kaikki oli vielä niin vitun hyvin ja niin vitun täydellistä ja olin niin vitun onnellinen. Nyt kun istuttiin terassilla sen saman pöydän ääressä sillä samalla porukalla kuin juhannuksena, olin itku kurkussa koko ajan enkä voinu ees kattoa siihen päin. En vaan pystynyt olemaan, mutta oli pakko hengittää ja selvitä.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Lähdettiin sen kanssa kuitenkin mun luo. Olin aivan kauhuissani. Juteltiin niitä näitä, pysyin jotenkuten kasassa. Se kysy, onko mulla paha olla. Vastasin, että on. Se sano huomanneensa, että mua vähän ahisti. Ai että ihan vähän. Sain sanottua sille melkein kaiken, mitä pitikin. Että olen kaikkea muuta kuin yli siitä, että en pysty olemaan sen kanssa missään tekemisissä, että en pysty olemaan sen kaveri enkä yhtään mitään. En sanonut, miten katkera oon sille, että se vei multa kaiken, mun unelmat ja haaveet, enkä sitä, että se anto tilalle epätoivon, katkeruuden ja kyynisyyden. Olisi varmaan pitänyt.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Se jäi kuitenkin mun luo yöksi. En halunnut, että se lähtee. Se halasi mua lujasti ja piti mut tiukasti lähellään koko yön. Sain vielä hetkeksi upota siihen valheeseen, että se on mun, että me ollaan me ja että kaikki on hyvin. Se oli maailman ihanin valhe. Niin todellisuuspakoista itsensä kusettamista, ettei mitään järkeä, mutta kai mä tarvitsin sen. Sen hetken onnentunteen ennenkuin koko maailma romahtaa.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Se lähti, ja illalla maailma romahti. Pyysin sen mun luo vielä toiseksi yöksi, koska olisin tarvinnut vielä vähän sitä valheellista kaikki on ihan hyvin -tunnetta. Se lupasi ilmoittaa, tuleeko. Ei ilmoittanut. Siihen hajosin lopullisesti. Itkin koko illan, ja jäljelle jäi vaan helvetin tyhjä olo. Se olo, kun ei tunne edes kipua.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Se soitti mulle äsken. Mietin pitkään, vastaanko. Vastasin kuitenkin. Se väitti, ettei muistanut, että lupas ilmottaa, tuleeko vai ei. Jäi kuulemma siihen käsitykseen, että ilmottaa, jos tulee. Vituiks meni. Se sano, että haluais olla mun kanssa vielä yhteyksissä joskus, että sitä ei ahdista pitää yhteyttä, mutta ymmärtää, että mä en pysty. Ei toivotettu hyvää loppuelämää. Sanottiin vaan, että moikka.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Nyt mä olen palasina. Niin pieninä sirpaleina, ettei musta ehjää taida saada ikinä. Mun jalat ei kanna, mun kädet on puutunu, mä en tunne mun huulia. Mä en syö. Istun vaan sängyllä ja yritän hengittää.</span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-30915648040987413532013-09-03T23:41:00.002+03:002013-09-03T23:41:51.010+03:00Katkera.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tapasin keväällä miehen, pari viikkoa sen jälkeen, kun olin päättänyt, että olen yksin ja olen yksin onnellinen. Tutustuttiin, puhuttiin heti alusta asti kaikesta. Mä kerroin sille ensimmäisen viikon aikana itestäni aivan kaiken, ja siitä tuli mulle aivan hemmetin tärkeä ihminen. Kaikki ajatukset natsasi loistavasti yhteen, meillä oli älyttömästi yhteistä. Nähtiin viikoittain, välimatkaa meillä oli 250 kilometriä, mutta ei se haitannut. Se kävi meillä, me käytiin muksujen kanssa sen ja sen poikien luona.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Siitä tuli lyhyessä ajassa aivan mielettömän tärkeä ihminen mulle. Se oli se, jolle mä halusin kertoa ensimmäisenä kaiken, niin hyvän kuin pahankin. Se oli mun tukena, kun mulla oli vaikeeta, mä olin sen tukena, kun sillä oli vaikeeta. Sen kanssa oli niin hyvä olla ja puhua. Molemmilla oli hyvä olla. Se oli ihan täydellistä.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kumpikaan ei nähnyt estettä sille, ettei me oltais voitu toimia, ettei meistä ois voinu tulla jotain. Vitsinä heitettiin, että ei meistä kuitenkaan mitään tuu, että kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Ehkä se ei ollutkaan sen puolelta vitsi, en tiiä. Mä olin kuitenkin aivan täysillä mukana. Se ihminen oli se, jonka kanssa tosissani pystyin kuvittelemaan eläväni loppuelämäni, ja sitä mä halusinkin. Mä ihastuin siihen aivan täysin, rakastuinkin. Se oli vaan niin täydellinen. Me oltiin täydellisiä.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Heinäkuussa jokin muuttui. En ymmärtänyt mikä, mutta ei vain ollut enää samanlaista. Se ei ollut enää samanlainen. Se käänsi kelkkansa täysin. Se ei yhtäkkiä pystynytkään mihinkään vakavaan, ei pystynyt enää yhtään mihinkään. Se ei pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin duuniin ja poikiinsa. Mä en ollut enää mitään.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Hajosin. Hajosin aivan täysin, mutta sen sijaan että olisin itkenyt, patosin kaiken taas sisälleni. Tunsin itseni petetyksi ja kusetetuksi. Kaikki se, mistä puhuttiin, mitä me tehtäisi tulevaisuudessa, mitä me oltais, kaikki se oli hetkessä pyyhkäisty pois, ja mulla ei ollut enää mitään. Pahinta oli se, että menetin ystävän.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">En halunnut puhua sen kanssa, en laittaa viestiä, en selvittää asioita. Se halus. Ja onneksi halusi. Puhuttiin yhtenä yönä tunteja puhelimessa, selvitettiin kaikki. Ymmärsin, mikä sille tuli, mikä sitä alkoi ahdistaa. Se ymmärsi, miltä musta tuntui. Sovittiin, että pidetään vielä yhteyttä, ollaan kavereita tai jotain. Musta oli tullut sille tosi tärkeä niinkuin siitä mulle. Turha sitä olisi heittää pois vain sen takia, että meidän juttu ei toiminut. Se vaikutti oikein hyvältä idealta. Käytäntö on osoittanut sen huonoksi.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Eilen illalla tajusin olevani sille aivan älyttömän katkera. Mä näin aivan ihanan tulevaisuuden sen kanssa, meidät kuusi perheenä, onnellisina. Se vei multa mun haaveet, murskasi mun unelmat. Se vei mun uskon kaikkeen, siihen, että mistään voisi tulla mitään. Mulla ei onnistu mikään, ei sitten niin mikään.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Nyt se on tulossa viikonloppuna tänne. Mun luo, mun takia. Jossain mielenhäiriössä pyysin sitä käymään. Enkä enää tiiä, mitä ajatella. En mä halua sitä tänne, mutta en voi peruakaan, koska meijän on pakko nähdä ja mun on pakko saada puhua sen kanssa. En mä tiedä. Kunpa en olisi koskaan tavannut koko ihmistä.</span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-29073775822140945172013-08-18T11:07:00.001+03:002013-08-18T11:07:15.576+03:00Pieni, paha ihminen.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Keväällä surkeiden sattumusten summana menetin erään itselleni todella tärkeän ystävän. Syynä oli nyt jo aivan naurettavalta tuntuva ohari, molempien itsepäisyys ja paha olo. Yritin korjata meidän ystävyyttä, menin lukuisia kertoja vastaan, ojensin käteni useasti, mutta se toinen ei halunnut tarttua. Yksin oli vaikea paikata mitään, joten annoin olla. Olin tietenkin surullinen, mutta totesin, että yksin en saa meidän ystävyyttä takaisin. Yritin unohtaa.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tänä viikonloppuna ihmisten pahansuopaisuus sai mut järkyttymään. Tämä entinen ystäväni tai hänen aviomiehensä eivät tiedä mitään mun tai mun perheen elämästä. Meijän välirikosta on kulunut pian puoli vuotta, sinä aikana emme ole nähneet emmekä jutelleet. He tietävät elämästäni vain sen, minkä pystyvät lukemaan Facebookista.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tämä aviomies koki tarpeelliseksi kirjoittaa pitkän kommentin erääseen Facebookiin lataamaani kuvaan. Hän kirjoitti, että he ovat kovin huolissaan minusta ja minun alkoholiongemastani, kuinka he täydestä sydämestään auttoivat mua viime kesänä ja kuinka he loppujen lopuksi totesivat vain pahentavansa mun pahaa oloa ja mahdollistavan mun alkoholisoitumiseni. Hän kirjoitti, ettei hän enää kuulu mun lähipiiriin, mutta toivoo, ettei kukaan mut tunteva kannusta mua juomaan enää eikä hymistele vieressä, kun mä juon itseäni hengiltä. Hän kirjoitti tietävänsä kokemuksesta, miten huono yhdistelmä alkoholi, itsetuhoisuus ja masennus on.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Hän kirjoitti kaiken tämän ja paljon muuta julkisesti mun Facebook-seinälle. En voi ymmärtää, miten paha ihminen voi olla. Hajosin aivan täysin, kun perjantaiyönä luin sen tekstin. Itse asiassa se oli niin kamala, etten pystynyt edes lukemaan sitä kokonaan. Itkin vain. Onneksi mulla on maailman ihanimmat ystävät, jotka oikeasti välittävät musta. Ne on niitä, jotka sai mut vakuuttumaan, että tämän aviomiehen kirjoittamasta tekstistä ei kannata välittää, että se ei tiedä musta yhtään mitään enää. Puitiin asiaa pitkään ja hartaasti ystävien kanssa, mietittiin mikä oli sen motiivi, mitä se oikein tahtoi tolla viestiä. Pönkittää omaa egoaan? Aiheuttaa pahaa mieltä monille ihmisille? Leikkiä jotain jumalaa? Ei ymmärretty.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Olin ryntäämässä niiden luo tänään keskustelemaan asiasta. Tahdoin selvittää kaiken, saada sen ymmärtämään, että tolla tavalla ei tehdä. Ei kenellekään, ei ikinä. Kunnes totesin, että ei se ansaitse sitä. Ei se ansaitse mun pahaa mieltä, kenenkään pahaa mieltä, mun itkua, mun halua keskustella. Ei se ansaitse multa mitään. Ei yhtään mitään.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Motiivikin selvisi. Sen vaimo, tämä entinen ystäväni, oli puhunut yhdelle yhteiselle ystävällemme aikovansa pian ottaa muhun yhteyttä, että voitaisi selvittää meijän väliset kaunat ja ehkä olla ystäviä. Aikuisiahan tässä ollaan eikä mitään teinejä enää. Saattoipa puhua asiasta aviomiehelleenkin. Tällä tavalla aviomies varmisti, ettei entinen ystäväni enää voisi ottaa muhun yhteyttä, ettei me voitaisi olla ystäviä enää ikinä. Miten voi kukaan olla noin pieni ja paha?</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Eniten surettaa mun entisen ystäväni ja heidän lastensa puolesta. Mun oli helppo yhdellä klikkauksella deletoida se ihminen elämästäni, entinen ystäväni ei voi sitä tehdä. Se mies on paha ja tuhoaa kaiken hyvän ympärillään. Se mies on pelottava, todella pelottava. Se mies ei enää onneksi ole millään tavalla osa mun elämää, ei enää ikinä.</span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-65981029586268766642013-08-11T22:55:00.000+03:002013-08-11T22:56:01.526+03:00Pmmp: Joutsenet.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Voit sanoa mitä haluat</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Se ei tunnu, se ei kosketa</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mene vaan, mene vaan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Tivolitkaan ei saa mua nauramaan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Eikä sirkus tai sata hattaraa</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mene vaan, mene vaan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">En kävele vastaan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Toinen toistansa täällä jumaloi</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">ketään täysin ei silti saada voi</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Älä järjetön enää kapinoi</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mene vaan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Lumi on syönyt kaiken</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Routa raiskaa tämän maan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Unelmat vaihtuu toisiin</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">valuen vuosiin vihaisiin</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Lähtisin</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mut se vaan ei mee enää niin</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Ei mikään mee enää niin</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Aina kovaa</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Ei ikinä pehmeää</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Enkeleitä ei meille riitäkään</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mene vaan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mä voin kääntää pään</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Vaikeaa selittää ja ymmärtää</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Miten toisesta aina jälki jää</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mene vaan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Sitä, mitä koitin sussa koskettaa</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">tajusin: ei oo olemassakaan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Aika kuole ei tappamallakaan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mene vaan</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Sä et ehdi</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">juosta enää junaan viimeiseen</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Et ehdi enää</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Jos et jo mee</span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-14972474937485918552013-08-05T21:52:00.000+03:002013-08-05T21:52:11.897+03:00Jälleenrakennus.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Lähes vuosi on kulunut edellisestä tekstistäni. Miljoona ja yksi asiaa on tapahtunut, mutta eteenpäin en ole mennyt. Edelleen junnaan samassa olossa ja tilassa, eikä muutosta ole tapahtunut. Korkeintaan tiedostan ongelmani paremmin kuin vuosi sitten, mutta mitään en ole niille tehnyt. Edelleen olen yhtä masentunut ja yhtä syömishäiriöinen.</span><div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"> Nyt on viimein jo korkea aika mennä eteenpäin. Nyt alkaa jälleenrakennus.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Musta tuntuu, että en oo vielä käsitellyt eroa lasten isästä. Musta tuntuu, että nyt jo pikkuhiljaa voisi sen käsitellä loppuun asti ja jatkaa elämää. En haikaile lasten isän perään enkä edes kaipaa sitä, mitä meillä oli, mutta musta tuntuu, että se ero ja se suhde vaikuttaa yhä kaikkeen mun elämässä. Ei mikään uusi suhde voi onnistua ennen kuin oon käsitellyt mun ja lasten isän eron. Kesti yli vuosi tajuta tämä. En mä mitenkään hidas ole. Oli mulla viime kesänä yksi rebound, sitten toinen, sitten reboundin rebound ja onkohan nyt sitten menossa reboundin reboundin rebound, en tiedä. Yhtä tuhoon tuomittuja kaikki jutut, myös tämä viimeisin ja tämänhetkinen, ja se jos mikä vituttaa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Mutta ei se auta. Oon mä jo pitkään tai ehkä jopa aina tienny, että kukaan ei voi rakastaa mua ennenku mä rakastan ite itteäni. Niin kliseistä kuin se onkin, niin tottahan se on. Mutta musta tuntuu, että tästä se lähtee. Nyt mä sen opettelen ja opettelen olemaan onnellinen yksin, olemaan kenestäkään riippuvainen ja olemaan itsenäinen.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Viime vuosi oli hurja, mutta nyt on aika mennä eteenpäin.</span></div>
tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-5652450150370548552012-08-25T21:05:00.001+03:002012-08-25T21:05:24.651+03:00Julkisen blogin loppu.<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Ihan liian paljon on tapahtunut viime aikoina, ja totesin, että on aika rauhoittua. Etsiä se onni musta itestäni ja lopettaa sekoilu.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Paljon olisi kirjoitettavaa viime kuukausilta, mutta jotenkin en pysty kirjoittamaan, kun tiedän, että joku näitä tekstejä saattaa lukea. Niinpä päätin, että seuraavasta tekstistä alkaen muutan blogin salaiseksi ainakin joksikin aikaa. En tiedä, miten se tehdään, mutta kai sen jotenkin selvitän. Pakko saada nämä ajatukset pois mun päästä, oksennettua ulos ja pystyttävä jatkamaan elämää edes jotenkuten järjissäni.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;">Kiitos teille kaikille, jotka ootte jotain kommentoineet ja myötäeläneet mun vaikeita aikoja. Ette tiedäkään, kuinka paljon teijän kirjotukset on mulle merkinny.</span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-17434465470622111772012-08-08T20:54:00.001+03:002012-08-08T20:54:17.905+03:00Asiaton.<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">En oo kirjoittanut pitkään aikaan. Ei ole ollut asiaa. En ole jaksanut. Oon vaan puhunut ystäville, ei ole riittänyt tekstiä, jota kirjoittaa ylös.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Oltiin lasten kanssa etelässä viiden päivän minilomalla. Lomaa se ei tosin juurikaan ollut, kun oli niin paljon menoja ja ihmisiä, joita tavata. Mutta oli ihanaa. Nyt ahdistaa, kun en tiedä, milloin ehitään seuraavan kerran sinne. Varmaan joskus jouluna. En tiedä. Luulen kyllä, että joulukaan ei ole joulu tänä vuonna. On niin erilaista kuin aikaisempina jouluina.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Oon aivan toivottoman ihastunut siihen yhteen tyyppiin. Menisin vaikka naimisiin sen kanssa huomenna. Tavattiin, kun olin etelässä, ja oli ihanaa. Mua ärsyttää ja suututtaa ja vituttaa ja kaikkea. Miks mun pitää aina mennä siihen samaan halpaan? Se hyvin suoraan antoi rivien välistä ymmärtää, että mulla ei ole mitään mahiksia mihinkään enempään, joten miks ihmeessä mä vaan ootan, että se ottais yhteyttä? Ja miks sen pitää olla niin kiva tyyppi ja miks sen kanssa piti olla niin kivaa, että haluaisin jotain enemmän? Vittu. No ei se auta ku nuolla haavat, nostaa pää pystyyn ja keskittyä johonkin muuhun. Niin paljon helpommin vaan sanottu kuin tehty. Vittu.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Yksi ihan paras ystävä oli sitä mieltä, että mä oon ihan hukassa elämässäni. Oon samaa mieltä. Ja että mun pitäis hankkia joku suunta elämälleni. Oon samaa mieltä. Tämä ihana ystävä sanoi, että mun pitää kirjoittaa mun gradu ja jotta se ois helpompaa, mun pitää lähettää sille uutta matskua joka toinen perjantai syyskuun alusta alkaen. Jos ei ole uutta matskua, niin sitten pitää kirjoittaa, miksi ei ole. Alan siis kirjoittaa gradua tuossa muutaman viikon kuluttua, kunhan uusi lukukausi alkaa. Uskomatonta. Ehkä kehitän siitä sitä tyhjiön täytettä, ja se saa mut unohtamaan paskat miehet ja paskat päivät. Ensi keväänä mulla pitäis sitten olla gradu valmis. Hurjaa. Ja ystäväni sanoi olevansa todella veemäinen ämmä ja loukkaantuvansa pahasti, jos sitä tekstiä ei tule joka toinen perjantai. Mistä mulle on siunaantunut tällaisia ihania ystäviä; mitä hyvää mä muka olen tehnyt ansaitakseni tuollaisia ystäviä, tuollaista tukea?</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">En ole vieläkään itkenyt. Äsken yritin, kun vitutti niin paljon, mutta ei siitä mitään tullut. Mihinköhän ne kaikki paskat olot on patoutunu ja mitä tapahtuu, kun ne pääsee ulos? </span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-34566106289080702692012-07-22T22:22:00.000+03:002012-07-22T22:22:02.315+03:00Ihana isi.<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Oli niin parasta, että isi tuli tänne, kun mä tarvitsin apua. Vaikka se ei tosiaan paljon puhu eikä pukahda, tajusin, kuinka tärkeä sille olenkaan. Ei olla kovin läheisiä, se on sellainen tyypillinen juro suomalainenn mies. Se sanoi heti äidille, että tulee tänne, vaikka viikonloppuna olikin mun mummon, isänäidin kasivitoset ja vaikka mökin sauna pitäisi rakentaa valmiiksi.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Oli ihanaa, että isi tuli tänne, vaikka se oli sitä mieltä, että stressaan vaan liikaa, että mulla on burn out, eikä uskonut, että tämä voisi olla jotain, mikä on ollut mulla aina. Eihän se todellisuudessa tiedä mitään mun elämästä, mitään siitä, mitä oon aiemmin tehnyt tai kokenut. Mistä tietäisikään, kun ei me puhuta. En mä puhu. Eikä se osaisi mitään sanoa.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ihanaa on, että isi on sellainen tekemisen mies. Se rakentaa talon, mökin, rantasaunan, mitä vaan. Se laittoi mulle verhokiskon kattoon, porasi hyllyt seiniin, paikkasi pyöränkumin, tiskasi ja vei roskia. Sillä tavalla se osoittaa, kuinka se välittää. Ja vielä lähtiessään se sanoi, että toivottavasti oli apua siitä, että iskä oli täällä.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Voi, oli kyllä! Pelkästään se, että se ajoi tänne asti vain mun takia, merkitsee mulle niin paljon, etten varmaan koskaan osaa osoittaa riittävästi kiitollisuutta. Luulen, että niille äidin kanssa tuli melko yllätyksenä, kuinka heikoilla mä olen. Mä olen varmasti ollut niille aina se, joka pärjää. Isille se vanhin, josta ei ole koskaan ollut mitään huolta, äidille se toiseksi nuorin, se, jolla on järkeä.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tiedä sitten, mitä lapsuusajan kriisejä nää on, mitä nyt kipuilen. Lääkäri kysyi multa, millainen perhe ja millainen lapsuus mulla on. En osannut sanoa muuta kuin että hyvä perhe, hyvä lapsuus. Kiinnostavinta olisi saada käydä läpi jonkun ammattilaisen kanssa koko mun elämä ja selvittää, mikä mussa on vikana. Se taitaa olla mahdoton toive toteuttaa, mutta väitän, että jostain hyvin kaukaa tämä mun itseinho ja hyväksynnän etsiminen miesten mielenkiinnon kautta kumpuaa. En tiedä.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mutta isi on ihana ja olemassa mua varten. Rakas. </span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-36777446562704446842012-07-22T18:50:00.001+03:002012-07-22T18:50:35.998+03:00Onnea on ystävät.<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Isi lähti aamulla. Mua ahdisti jo silloin niin paljon, ettei tosikaan. Päivää kohden ahdistus ja pelko vaan kasvoi ja kasvoi. Sain sentään Pöpölle tehtyä soseita, mutta koko ajan piti kertoa itelleen, mitä pitää tehdä, ja rauhoitella. Otin pillerin. Se helpotti ehkä, en tiedä. Laskin tunteja, milloin lapset lähtevät isälleen. Jokainen pienenpieni vastoinkäyminen tuntui valtavalta. Totesin, ettei musta ole tähän.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Iltapäivällä tuli ystävä kylään. Juotiin teetä, juteltiin. Jossain vaiheessa tajusin, että mulla on oikeasti aika hyvä olo. Se johtui ystävästä, ei pilleristä. Ihanin ystävä hän on. Lähtee vaan mun kannalta valitettavasti Prahaan 7 kuukaudeksi. Toisaalta innostuin kovin, että menisin häntä ja poikaystäväänsä sinne moikkaamaan. Lentolippujen hinnat vaan ovat täältä Pohjolan perukoilta melko suolaiset. Pitkä viikonloppu poissa täältä ilman lapsia tuntuisi niin luksukselta.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Kyllä mä vaan olen niin onnekas, että mut on ympäröiny niin valtavan ihanat ihmiset. Jos en itse jaksa, tiedän, että he kantavat ja pitävät hengissä. Sellaista onnea ei valitettavasti ole kaikille suotu. Vuosien saatossa ystävien lukumäärä on vähentynyt, mutta laatu parantunut. Tiedän, että jokaiseen heistä voin luottaa kuin kallioon, että he tekisivät kaikkensa puolestani. Niin kuin minäkin heidän puolestaan.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Nyt on maman vapaailta. Mies haki lapset ja tuo heidät takaisin huomenna joskus puolenpäivän aikaan. Siihen asti saan olla itsekseni. Toivottavasti en ahdistu, vaan värjään hiukset ja nukun. Olen vain. </span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-11667174557049105222012-07-21T17:51:00.001+03:002012-07-21T17:51:23.977+03:00Oksennus.<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Voi helvetti, miten paska fiilis. Ei ahdista, ei masenna, vituttaa vaan. Miksei se elämä vain voinut olla helppoa? Oisin vaan rakastunut johonkuhun, oltais menty naimisiin, saatu lapsia, oltais onnellisia? Niin perkeleen hankalaa kaikki ja inhottaa.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Isi on täällä vielä, ja odotan kuin kuuta nousevaa, että se lähtee. Että saan olla yksin. Isi on ihana, se tiskaa ja laittaa ruokaa ja vie naperoa kauppaan ja kaikkialle. Se ei paljon puhu, eikä olla juurikaan mun tilanteesta keskusteltu. Se vain on, mikä on aivan ihanaa. Mutta nyt kun on kohta viikon ollut 24/7 ihmisten ympäröimänä, haluaisi vaan olla.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ja ärsyttää suunnattomasti, kun piti (tyhmä, tyhmä, tyhmä minä!) mennä ihastumaan siihen tyyppiin. Mun tosiaan pitäis, ois pakko unohtaa se, poistaa sen numero puhelimesta ja koko tyyppi Facebook-kavereista. Ei se mua halua, tällasta sekopäätä, puhumattakaan siitä, että mun pitäisi tosiaan keskittyä vaan itteeni ja oppia eka rakastamaan itseäni ennen kuin voin odottaa sitä muilta. Mutta silti mä niin haluaisin käpertyä sen kainaloon. Ja mua ärsyttää, että musta tuntuu tältä. Ja mua ärsyttää, että sen piti soittaa mulle silloin yhtenä iltana. Jos se ei ois soittanut, en ois ollu moksiskaan. Saatanan kusipää. Laitoin sille sunnuntai-iltana viestiä, että multa lähtee järki, jos en näe sitä pian. Ja kuinkas kävikään. Hah, oli pakko jakaa toi tieto sen kanssa. Se saatto mennä ihan pikkuisen vaikeaksi. Se lähti tänään Espanjaan. Katotaan, muistaako se mua enää, kun tulee takaisin.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Jos mä oisin tyttö vailla murheita ja huolia</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">lempisitkö silloin mut? </span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-19444425535983001782012-07-20T18:49:00.002+03:002012-07-20T18:49:24.054+03:00Pohja.<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tiistaina romahdin suoraan pohjalle. Edellisenä yönä olin nukkunut joten kuten, ja aamulla olo oli ihan ok. Ei hyvä, mutta ei nyt niin kovin huonokaan.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Soitin ystävälleni ja kerroin, mitä edellisenä iltana oli tapahtunut. Juteltiin, ja sanoin, että ajattelin soittaa kriisikeskukseen, sieltä kuulemma voisi saada keskusteluapua melko piankin. Soitin sinne. Ne on lomalla. Note to self: Älä flippaa heinäkuussa, kukaan ei vastaa. Soitin takaisin ystävälleni, ja hän patisti soittamaan mielenterveyspäivystykseen. Alkoi ahdistaa. Lupasin kuitenkin soittaa. Tuijotin puhelinnumeroa tietokoneen ruudulta puhelin kädessä viisitoista minuuttia ja soitin ystävälleni, että en pysty soittamaan sinne. Tärisin.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ystäväni lupasi tulle meille soittamaan mun kanssa sinne. Siinä kohtaa olin jo aivan hajalla. Puhaltelin vain, etten alkaisi hyperventiloida. Sain soitettua ja jo keskiviikolle ajan. Ystäväni auttoi pakkaamaan tavarat, menisimme lasten kanssa heille evakkoon. En vain olisi pystynyt olemaan yksin. Hädässä ystävä tunnetaan.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Heidän luonaan vietettiin lasten kanssa kaksi yötä ja päivät päälle. Sain olla vain, mutta tärkeintä oli, että olin myös lasten kanssa. Oli turvallista olla, kun ei tarvinnut olla vastuussa mistään, mutta sai silti osallistua. En olisi selvinnyt yksin lasten kanssa mitenkään päin järjissäni.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Keskiviikkona kävin lääkärissä. Sain lääkkeet, että pystyisin nukkumaan, ehdottoman kiellon juoda alkoholia, käskyn syödä ja sitä rataa. Perjantaiksi sain ajan psykologille. Helpotti huomattavasti.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Torstaihin asti oltiin ystävällä ja eilen kotiuduttiiin. Mun isä tuli hätiin ja on meillä nyt sunnuntaihin. En vain uskaltaisi olla yksin lasten kanssa. Sunnuntaina yksi ystävä tulee kylään, maanantaina toinen neljäksi päiväksi. Päivät ja yöt on siis turvattu ensi torstaihin asti, jospa siihen mennessä olisi jo helpottanut.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tänään kävin psykologilla. Siellä oli paikalla se sama sairaanhoitaja, joka oli keskiviikon lääkärikäynnillä, ja sitten se psykologi. Mitään suurempia juttuja siellä ei tapahtunut. Kerroin, mitä oli tapahtunut ja miten voin nyt.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Se tyyppikin on ollut ihan kivasti mukana. Sanoin sille, että feidaa mut nyt tai on sitten mukana loppuun asti. Sanoi, ettei feidaa. Tajusin itse, että tässä kunnossa mun pitäisi keskittyä vaan ja ainoastaan itteeni ja unohtaa kaikki uudet tuttavuudet. Kun oppisin ensin tuntemaan itseni, niin voisin varmaan tutustua uusiin. No, en kuitenkaan halua siitä tyypistä vielä luopua. Vaikuttaahan se ihan mielettömän hyvältä tyypiltä, jos kerran jaksaa välittää jostain yhden illan baarituttavuudesta. Katsotaan.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Miehen kanssa ei olla nähty eikä puhuttu. Eilen laitoin sille viestiä, että haluaisiko se nähdä lapsia joku päivä, ja kerroin, mitä on tapahtunut. Ei kuitenkaan sovittu mitään. Miehen äidille kerroin tästä flippauksesta tiistaina, kun pyysin häntä katsomaan lapsia sen lääkärin ajan keskiviikkona. Se sanoi aavistelleensa jotain sellaista ja kysyi, tietääkö mieheni. Sanoin, ettei tiedä, koska ei olla puheväleissä sen takia, että ollaan erottu. Siitähän se sitten alkoi. Kuinka vaikeaa anopilla on nyt ollut, kuinka hän on joutunut meidän erilleenmuuton takia käymään puhumassa ammattiauttajalle ja kuinka nyt kun hän on yhdestä lokasangollisesta selvinnyt, niin heti tulee niskaan lisää. Mua alkoi vituttaa, ja ahdistus hävisi hetkeksi. Sanoin vain, että kysehän on kuitenkin mun ja miehen parisuhteesta, johon sillä ei kyllä ole osaa eikä arpaa. Vielä keskiviikkonakin miehen äiti jaksoi jankata, kuinka pitäisi käydä jossain puhumassa ja miten pari kertaa ei riitä vaan paljon, paljon enemmän pitäisi käydä. Ei se tajunnut, että ne puhumiset olisi pitänyt hoitaa aikaa sitten ja että se oli se sen poika, joka ei puhunut. En jaksanut edes sanoa mitään. Mä taidan nyt olla se paska akka, joka ei halua selvittää asioita, vaan jättää hänen poikansa. Ensimmäinen kysymys tai oikeastaan ensimmäinen asia, jonka anoppi sanoi, kun olin kertonut, että ei olla miehen kanssa enää yhdessä, oli että kai teillä on kaikki sopimukset edelleen voimassa? Ei mitään, että voi, onpa kurjaa, voi harmi, vaan ensimmäisenä mieleen juolahtaa, että en kai mä vie lapsia pois kaupungista. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, mieshän ei ole ollut lasten kanssa niin paljon kuin me sanallisesti sovittiin. Mummihan se lasten kanssa on, jos mä en ole.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Toivottavasti pohja on nyt saavutettu, ja tästä suunta olisi vain ylöspäin. Lääkkeiden avulla oon saanu nukuttua, oon jopa syöny ja saanu tehtyä asioita. Usein ahdistaa, mutta yritän vakuutella itselleni, että ei ole mitään hätää ja että olen turvassa. Ero miehestä laukaisi kriisin, jota oon kasvatellut monta, monta vuotta. Toivottavasti tästä pääsee vielä ylös. </span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-88241376286095722252012-07-17T01:12:00.000+03:002012-08-08T20:54:43.890+03:00Flippasin. Melkein.<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Tai flippasin kyllä. Edellisen tekstin jälkeen jossain kohtaa alkoi tuntua pahalta. Ihan vitun pahalta. Niin pahalta, ettei ole ikinä tuntunu sellaiselta. Opiskelijaystäväni oli käynyt lukemassa tekstini ja laittoi tekstiviestin, että on huolissaan musta.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Siinä kohtaa istuin vaan tässä koneella ja mietin, että mitä teen. En pystynyt tekemään mitään muuta kuin istumaan ja tuijottamaan. Tärisin ja pelkäsin pääni puolesta. Mietin, että soitanko sille ystävälle. Kävin tupakalla. Istuin ja mietin. Mietin, että mun pitää varmaan lähteä päivystykseen. Mietin, kehtaanko soittaa sille ystävälle ja pyytää mukaan. Kenelle soittaisin? Yritin mennä nukkumaan. Makasin sängyssä silmät auki ja tajusin, etten pystynyt liikkumaan. En vaan päässyt ylös siitä sängystä. Jossain kohtaa tempaisin itseni ylös ja laitoin viestin, että flippaan kohta ja et en tiedä, mitä teen. Hän soitti. Kehotti mua tekemään jotain, joka vaatii vähän ajattelua, ompelemaan tai jotain. Sanoin, etten pysty. Sanoin, että olin jo aiemmin miettinyt, että soittaisin hänelle ja pyytäisin mukaan sinne päivystykseen, mutten pystynyt. Hän sanoi, että ilman muuta lähtee mukaan. Sanoi soittavansa hetken kuluttua uudestaan, kunhan oli selvittänyt, mihin pitää mennä. Odotin ja poltin tupakkaa.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Piti soittaa päivystykseen. Ne ei vastannut. Kiittivät vain siitä, että jaksoin odottaa ja lupasivat vastata mahdollisimman pian. Alkoi vituttaa. Paska fiilis hävisi. Vitutti niin, että ajattelin, että pitäkää päivystyksenne. Soitin ystävälleni takaisin ja sanoin, että antaa olla. Ei mua enää kiinnosta lähteä mihinkään. Sovittiin, että palataan asiaan huomenna.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Istuin Facebookissa, ja tyyppi laittoi viestiä. Olin tyly ja lyhytsanainen. Sanoin, että on tyhmä olo, ja se kysyi, miksi. Kerroin, että on ollut tosi kummallinen ilta ja että tekis mieli avautua, mut kun en ees tunne sitä. Käskin sen soittaa, jos se haluaa tietää, mut totesin myös, et ei se varmasti oikeasti halua tietää.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Se soitti. Puhuttiin. Alkuun vähän kangerrellen, kun en osannut sanoa mitään ja se vielä vähemmän. Mutta loppujen lopuksi puhuttiin pitkään ja hartaasti. Aika huikeeta. Ja niinkuin aiemmin jo ajattelin, oon taas ihan myyty. Ei sen näin pitänyt mennä, mutta jos tällä nukkuu aamuun, niin menköön. Nyt nukuttaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ja jopa luulen, että saattaisin saadakin unta. Pakko kokeilla. </span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-90564163756506583512012-07-16T20:57:00.002+03:002012-07-16T21:21:34.976+03:00Ei vitun pipipää.<span style="font-family: Georgia;">Tänään tajusin, että vitut tämä mitään
synnytyksen jälkeistä masennusta on. Tää on ollut mulla aina. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia;">Aamulla kun heräsin, fiilis oli loistava.
Mä oon sinkku. Olin yöllä jutellut puhelimessa sen tyypin kanssa pitkään. Oli
ihana jutella sen kanssa, ja se kertoi tosi paljon itestään. Puhuttiin, että se
voisi tänään tulla käymään täällä pohjoisessa, ottaisi lennot ja tulisi mun
luo. Se lupasi soittaa, onnistuuko. Tekstailin sille yöllä, kun en saanut
nukuttua. Se vastasi kyllä aamulla, mutta ei soittanut.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia;">Iltapäivällä tuli vanha opiskelukaveri
kylään. Tajusin käyväni ihan ylikierroksilla. Olo oli levoton, enkä pystynyt
olemaan hetkeäkään paikoillani. Ravasin tupakalla, kun oli
"lapsenvahti". Puhuttiin. Ystäväni kertoi tietävänsä sen tunteen, kun
ahdistaa ja ei pysty olemaan mitenkään päin. Koko ajan pitää tehdä jotain,
mutta mitään ei saa kuitenkaan tehtyä. Puhuttiin
lisää. Tajusin, että tällä tavalla olen käyttäytynyt ennenkin. Opiskeluaikoina.
Silloin, kun vaan dokattiin ja pantiin.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia;">Tää on just sitä, mitä se oli silloinkin.
Oli pakko juoda, ettei ahdistaisi. Oli pakko panna, että tuntisi olevansa
elossa, että saisi läheisyyttä joltakin tai jotain. Helvetin itsetuhoista
käytöstä, ja nyt mä teen sitä samaa. Juon ja pokaan miehiä. Kuvittelen, että se
on ok, koska ”oonhan istunut kolme vuotta himassa, nyt mä saan mennä, ei
käytännössä periaatteessa olla enää yhdessä, elän toista nuoruuttani, kun
siihen kerran on mahdollisuus.”</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia;">Vittu, mitä paskaa. Pelkkää jonkin tyhjiön
täyttämistä viinalla ja irtosuhteilla. Ei mitään muuta. Sen hyvän fiiliksen
hakemista alkoholin avulla. Kyllähän kännissä on kivaa, mutta ei enää sen
jälkeen. Enää en edes itke.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia;">En nuku. En saa unta. Viime yönä nukuin
kolme tuntia. Toissa yönä neljä. Tänä yönä en varmaan sitäkään. Paitsi mummi
otti lapset, joten voin ehkä aamulla nukkua. Jos saan unta.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia;">En syö. Kun elämä oli täysin hajallaan,
ainoa asia, jota pystyin kontrolloimaan, oli syöminen. Niinpä en enää syö. Syön
ehkä kerran päivässä ja naperon jämiä. Laihdun. Ja oon päättänyt lopettaa
syömättömyyden, sitten kun painan sen ja sen verran. Paskat. En varmasti
lopeta. Kun makaan selälläni, mulla ei ole vatsaa ollenkaan. Pelkät kylki- ja
lonkkaluut. Mä tiedän, että mun pitäisi syödä, mutta mä en syö. Nautin siitä,
kun en enää tunne nälkää ja mun ei tarvitse syödä. Rakastan sitä, että kun
katson itseäni ilman paitaa peilistä, pystyn laskemaan kylkiluuni. Sairasta.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia;">Ja se tyyppi. Odotan koko ajan, että se
soittaisi. Ravaan maanisesti Facebookissa kattomassa, onko se kirjoittanut
mulle. Joka ainut puhelimen pirahdus tai tekstiviestin merkkiääni läikäyttää
mun sisällä jotain. ”Oispa se se.” Tää on niin nähty. Niin nähty, että tapaan
jonkun tyypin, se antaa nuoraa, antaa ymmärtää, mä ihastun ja sitten saan
pataan. Ja tiiän, että jos se nyt soittais, tekstais tai laittais viestiä
Facebookissa, olisin maailman onnellisin. Se on mun kaikki nyt. Koko mun
olemassaolo tuntuu olevan riippuvainen siitä tyypistä. Hajoan ja nousen ylös,
mutta pian olen samassa tilanteessa jonkun toisen kanssa. </span><br />
<span style="font-family: Georgia;">Kovasti eilen työkaverille selitin, että
paljastan kaikki korttini kerralla, ottakoon tai jättäköön. En jaksa mitään
pelejä enää. Enkä jaksakaan, se on kaikki tai ei mitään, mutta toisaalta annan
kaikkeni ja otan pahasti siipeeni, jos homma menee vituiksi. Ja sehän menee. Jos
ei mene heti, ne menee vituiksi viiden vuoden kuluttua. Tämä sama homma oli
miehen kanssa. Se vain kesti kauan ja loppui siihen, että mun kiinnostus
loppui. Mutta tismalleen sama alkukuvio oli silloinkin.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia;">Tämä tyyppi olisi mulle vain rebound, ei
siitä mitään oikeasti voisi tulla. Mutta mulle olisi niin tärkeää, että tulisi.
Pakko olisi tulla. Että mä olisin elossa. Että mä olisin jotain. Että mä olisin
jollekin jotain. Että joku haluaisi mua. Että mä olisin mä.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia;">YTHS aukeaa vasta elokuussa. Terkkariin en
mene. Mua pelottaa mun puolesta.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia;">Miksei se soita? </span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-10999341557031786342012-07-16T12:14:00.002+03:002012-07-16T12:20:54.068+03:00Mun koti ei oo täällä.<div style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">
Kauas se vie
<br />
Kauas se vie
<br />
Tuo ruusuinen tie
<br />
<br />
Kauas se vie, tuo ruusuinen tie
<br />
Joka yhdessä maahan muurattiin
<br />
Teimme tien päähän talon niin sievän
<br />
Joka yhdessä yössä maalattiin
<br />
Johon yritin tehdä kotini
<br />
<br />
Anna mun mennä, anna mun mennä
<br />
Mä oven avaan, en henkeä saa
<br />
Anna mun mennä
<br />
En tänne kuulukaan
<br />
Mun koti ei oo täällä
<br />
Mun koti ei oo täällä
<br />
<br />
Ymmärrän jos en anteeksi saa
<br />
Mutten tässä voi olla kauempaa
<br />
Meidän ruusuinen tie ei kauemmas vie
<br />
Liikaa sen piikit pistelee
<br />
Nyt luovuttaisin avaimen
<br />
<span class="b-lyrics-from-signature"></span><br />
Anna mun mennä, annan mun mennä
<br />
Mä oven avaan, en henkeä saa
<br />
Anna mun mennä
<br />
En tänne kuulukaan
<br />
Mun koti ei oo täällä
<br />
Mun koti ei oo täällä
<br />
Mun koti ei oo täällä
<br />
Mun koti ei oo täällä
<br />
<br />
Kadun mä ehkä tätä joku päivä
<br />
Tien varresta itseni löydän
<br />
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä
<br />
Mut kulta mun täytyy vaan mennä
<br />
<br />
Mun koti ei oo täällä
<br />
Mun koti ei oo täällä
<br />
<br />
Annan mun mennä, anna mun mennä
<br />
Mä oven avaan, en henkeä saa
<br />
Anna mun mennä
<br />
En tänne kuulukaan
<br />
Mun koti ei oo täällä (anna mun mennä)
<br />
Mun koti ei oo täällä (anna mun mennä)
<br />
Mun koti ei oo täällä (anna mun mennä)
<br />
Mun koti ei oo täällä
<br />
Mun koti ei oo täällä
<br />
<br />
Mun koti ei oo täällä</div>
<div style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">
Ihana Chisu. Niin osuva.</div>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5797495964117822198.post-55009200539568443892012-07-16T01:14:00.000+03:002012-07-16T01:14:15.207+03:00Sinkku.<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Nyt se on tehty. Nyt olen vapaa. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Maailman oudoin fiilis. Hyvä fiillis, joka jatkuu tai ei jatku. Vielä en käsitä. Itku tulee ehkä myöhemmin, ehkä ei. Ehkä en vain ajattele.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Erokeskustelu käytiin näin:</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minä: Mun on pakko puhua sun kanssa.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mies: Okei.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minä: Musta jo pitkään tuntunu siltä, että meijän pitäis jatkaa omia elämiämme.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Hiljaisuus.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minä: Kun mikään ei oo muuttunu.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Hiljaisuus.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mies: No taloudellinen tilanne on ainakin menny paljon huonompaan suuntaan.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Hiljaisuus.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minä: Mä en vaan näe meijän parisuhteella enää mitään tulevaisuutta.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Hiljaisuus.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minä: Näätsä?</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Hiljaisuus.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mies: Oon mä sitä miettiny.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Hiljaisuus. </span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minä: Mä en vaan enää rakasta sua niinku parisuhteessa rakastetaan.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Hiljaisuus.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mies: Mun pitää nyt lähteä kotiin nukkumaan.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minä: Ok.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Hiljaisuus.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minä: Jätätkö sen meijän avaimen?</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mies: Mitä?</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minä: Sen meijän avaimen, jätätkö?</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Katse.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Mies: Ai sun avaimen?</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Minä: Niin. Saat omas vaihtarina.</span><br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Avainten vaihto. Ovi sulkeutui.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Siinä se elämääkin suurempi erokeskustelu. Se isoin tai merkittävin ero mun elämässä. Yksi kahden minuutin keskustelu. Ei itkua, ei pyyntöjä, että yritetään vielä, mä muutun, kyllä tämä tää tästä, kyllä me tästä. Sitäkö tää meijän parisuhde miehelle oli? Merkityksetön? Sellainen, että edes eron hetkellä ei voi päästää irti siitä omasta puhumattomuudestaan ja luopua siitä kuorestaan? Olla kerrankin avoin ja alasti, se mitä eniten on. En tajua.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Georgia,"Times New Roman",serif;">Ei varmaan soitella vähään aikaan.</span>tuiiiehttp://www.blogger.com/profile/01633566591269321118noreply@blogger.com0